Vuonna 2018 valtakunnansovittelijan 4-vuotiskauden aloittanut Vuokko Piekkala tulee työnantajaleiristä, mutta häntä esittivät virkaan kaikki osapuolet.
Hivelikö itsetuntoa, kun työntekijäpuolenkin edustajat ehdottivat sinua valtakunnansovittelijaksi?
– Olin toki iloinen, että myös työntekijäpuoli esitti minua tähän virkaan, sanoo Kirkkohallituksen entinen työmarkkinajohtaja Piekkala, jonka titteli oli hieman vanhanaikaiselta kuulostava ”kirkkoneuvos”.
Aikaisemmalla urallaan juristi Piekkala on ollut KT Kuntatyönantajissa (”Markku Jalosen putiikissa”) sekä Opetushallituksessa tekemässä budjetointia, arvioimassa määrärahatarpeita valtionosuuksien maksamiseksi.
Yleistä linjaa puolustetaan
Valtakunnansovittelijaa ammattiliitojen johtajat ovat syyttäneet ay-liikkeen neuvottelutavoitteiden vesittämisestä. Jäikö edeltäjältäsi Minna Helteeltä huoneentaulu, jossa ”yleinen sopimuslinja” julistetaan pyhäksi ja koskemattomaksi?
– Ei jäänyt. Kyllä se on aikaisempien sovittelijoiden aikaansaannosta, joka on alkanut jo 1960-luvulla. Me naiset vain peesattiin ja peesataan miehiä, Piekkala kiertää.
Mitä mieltä olet Minna Helteen hyppäämisestä sovittelijasta työnantajaleirin ykkösnyrkin Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi, oliko veto ok?
– Työpaikan vaihto on jokaisen palkansaajan oikeus, myös virkamiehen. Jos oikeutta rajoitetaan, se pitäisi korvata jotenkin. Muu tuntuisi kohtuuttomalta yksittäisen palkansaajan kannalta, sanoo päinvastaisen loikan – työnantajaleiristä valtakunnansovittelijaksi – tehnyt Vuokko Piekkala.
Alarajasopimus ei takaa pysyvyyttä
Sovittelija Vuokko Piekkala kiertää toimittajan kysymyksiä kuin Tanja Poutiainen pujottelukeppejä parhaina päivinään. Mutta hän suostuu keskustelemaan Tehyn ja Superin aloitteesta, jossa naisvaltaiset hoitoalat saisivat 1,8 prosenttia suuremmat korotukset kuin vientiteollisuuden miesvaltaiset liitot.
Piekkala viittaa 2007 ”Sari Sairaanhoitajan” tapaukseen, jossa valtion (kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen) avustuksella myös Tehy sai korkeat palkankorotukset.
– Vientialoilla palkkaliukumat kuitenkin nostavat teollisuuden miesten ansioita, eikä eroa nais- ja miesvaltaisten alojen välillä kyetty kuromaan korotuksia vastaavasti. Tuolla liittokierroksella Suomen kilpailukyky notkahti vuosiksi.
– Talouden romahdusta 2008–2009 ei pystytty ennakoimaan. Useita vuosia tehtiin maltillisia ratkaisuja, joista viimeisin ja kipein oli kilpailukykysopimus. En usko, että Suomessa halutaan käydä tuo kaikki läpi uudelleen, Piekkala toteaa.
Hän tähdentää työehtosopimuksen (TES) alarajaluonnetta. TES:ssä sovitaan vain vähimmäispalkat. Henkilökohtaiset palkat toteutuvat joko työpaikoilla sopimuksin tai virkasuhteisilla osin määräyksin.
– Tuloerojen tasa-arvoistamiseen TES ei ole tehokkain työkalu. Kuinka hyvin TES:llä saavutetut tulokset säilyisivät? kysyy Piekkala ja piilottaa rivien väliin miedon epäilyn.
Sovittelija ei päätä lakkorajoista
Mitä sovittelijantyö on runsaan vuoden aikana opettanut?
– Yksi havainto, joka ei ole mieluinen, on päättäminen lakkorajoista ja työnseisauksen lykkäämisestä. Sovittelija ei päätä lakkorajoista, vaan sen tekevät osapuolet. Ja lakkoa ei voi osittain siirtää, vaan se on tehtävä kokonaan, sanoo Piekkala.
Hän kertoo esimerkin viime vuodelta; palvelualojen PAM:iin kuuluvat vartijat uhkasivat työtaistelulla, jonka piiriin olisivat kuuluneet myös ydinvoimalat. Piekkala ei voinut esittää lakkoa siirrettäväksi vain ydinvoimaloiden osalta, vaan joutui esittämään koko lakkoa siirrettäväksi.
Hän toivoo pohdittavan, voisiko työriitalakia muuttaa tältä osin.
– Välillä tuntuu, että lakkorajojen miettimisessä ainoa tavoite on, että ”lakko puree”. Muut asiat, tai ulkopuolisille aiheutettu vahinko, eivät tunnu juuri painavan, huokaa Piekkala.
Hän tunnustaa olevansa erittäin konsensushakuinen ihminen. Työssään sovittelijana hän hakee yleistä ja yhteistä etua, tilannetta, jossa kaikki kokevat saavuttaneensa jotain. Eli pistevoitto on aina parempi kuin tyrmäys numeroin 6–0.
Kiky-sopimuksen lisätunneista kiisteleville Vuokko Piekkalalla on positiivinen lähestymisneuvo.
– Kiky on työmarkkinajärjestöjen oman toiminnan tulos, ei varmasti täydellinen kenenkään kannalta. Mutta se on oma lapsi, ei kovin kaunis, mutta vanhemmat ovat kuitenkin päässeet vaikuttamaan siihen, muotoilee Piekkala, jolla on itselläänkin yksi teini-ikäinen tytär.
Pitääkö valtakunnansovittelijalla olla lehmän hermot?
Piekkala hieman pyörittelee ilmausta, eikä ole kovin tyytyväisenä ilmeeltään.
– Kai sen voi niinkin sanoa. Minä sanoisin, että tässä työssä täytyy sietää epävarmuutta. Tulevasta kun kukaan ei tiedä etukäteen.
Kun valtakunnansovittelija nousee tuolistaan kuvattavaksi, paljastuvat hänen kantapäissään olevat pupun tupsuhännät. Kenkien, jotka ovat kotimaisen suunnittelijan taideteoksia, etupuolella ovat myös pupun korvat.
– Kyllä nämä kengät ovat ihan puhdasta tyttöenergiaa. Omalla tyttärelläni voisi olla samanlaiset, sanoo Vuokko Piekkala.
