Päivi Nergillä on vielä vuosi jäljellä määräaikaista alivaltiosihteerin pestiään. Sen jälkeen hän voi pohtia, onko antanut tarpeeksi suuren työpanoksen isänmaan eteen virkamiehenä ja voiko hän miettiä jotain muuta tekemistä.
Alivaltiosihteeri Päivi Nerg on ollut mukana edellisen hallituskauden sote-uudistuksessa. Nyt neljännellä yrittämällä sote- ja hyvinvointialueuudistus (entinen maakuntauudistus) saatiin maaliin.
– Nyt kun eduskunta on saanut sote-lait säädettyä, valtiovarainministeriöllä on suuri vastuu ja valta toimeenpanna uusi lainsäädäntö. Tarkoitus on, että uudet hyvinvointialueet pääsevät aloittamaan häiriöttä ja hyvässä järjestyksessä vuoden 2023 alussa, Nerg toteaa.
Historiallisen iso muutoshanke
Alivaltiosihteeri Nergillä on panna pöytään isoja lukuja: kunnista ja kuntayhtymistä ja vastaavista siirtyy liikkeen luovutuksen myötä syntyville 21 hyvinvointialueelle noin 200 000 työntekijää, ja alueiden rahoitus on noin 20 miljardia euroa vuodessa.
– Liikkeen luovutus on suurin Suomen historiassa, eikä Euroopan tasollakaan ole kai koskaan ollut vastaavaa. Eli kyseessä on valtava muutosprosessi, huokaa Nerg.
Liikkeen luovutus on suurin Suomen historiassa, eikä Euroopan tasollakaan ole kai koskaan ollut vastaavaa.
Valtiovarainministeriö huolehtii alueiden rahoituksesta ja muutenkin kaikesta suunnittelusta valvontaan, mikä tuo uudentyyppisiä vastuita. Koska rahat ja valta ja vastuu tapaavat olla samoissa käsissä, hyvinvointialueiden päätösten itsenäistämiseksi on kaavailtu ns. maakuntaveroa.
Siirtäisikö maakuntavero vastuuta pois ministeriön harteilta?
– Maakuntaveron vaikutusta on ehkä liioiteltu. Veron osuus olisi toteutuessaan todennäköisesti aika pieni, ja jatkossakin suurin osa rahoituksesta tulisi valtion rahoitusmekanismin kautta, sanoo Nerg.
Rakennekeskustelut vasta kolmantena vuonna
Alueille annettavan rahanjaon perusteet on kirjattu tarkoin sote-lakeihin. Uusien aluevaltuustojen ja valtiovarainministeriön välille on odotettavissa varmasti melkoisia vääntöjä harkinnanvaraisten menojen tarpeellisuudesta, vai kuinka?
– Me annamme rahat alueille könttänä lainsäädännön kriteerien mukaan. Sitten alue, esimerkiksi Pohjois-Savo, päättää kuinka rahat käyttää alueen palveluiden tuottamiseen.
Entä jos myönnetty rahakönttä ei riitä?
– Ensimmäisen vuoden tilinpäätöksen jälkeen kyseinen alue ja me [valtiovarainministeriö] käymme keskustelut siitä, mitä asioita pitäisi tehdä toisin, jotta rahat jatkossa riittäisivät paremmin, Nerg kuvailee.
Jatketaan pirun maalaamista seinälle: mitä jos maakunnan rahat eivät riitä toisenakaan vuonna menoihin?
– No sitten rakennekeskustelut eivät ole enää neuvonnan asteella, vaan alueen kanssa mietitään, mihin toiseen olemassa olevaan hyvinvointialueeseen sen pitäisi liittyä, jotta tulot ja menot saataisiin tasapainoon, sanoo Nerg.
Virkamiehenä Nerg ei voi sanoa, eikä sano, näkemystään hyvinvointialueiden lukumäärästä tai määrän muutoksista, mutta hänen kuvaamastaan toimintamallista voi olla vain yksi seuraus: hyvinvointialueiden määrä laskee lähivuosina 21:stä.
Tukea ja turvaa aloitukseen
Kun maakuntien rahoituksen toimintamalli on monipolvinen ja alueiden lukumäärä suuri, odottiko valtiovarainministeriö hankaluuksia ja vastuksia, kun se nimitti Ville-Veikko Ahosen muutosjohtajaksi vuoden 2022 loppuun saakka?
– Ei Ahosen nimitys ollut ennakointia ongelmiin. Haluamme vain saada turvattua uusien hyvinvointialueiden aloituksen häiriöttömästi ja toimivasti. Tämä valtava muutos tarvitsi kasvot maakuntien suuntaan, Nerg toteaa ja jatkaa:
– Jättihanke tarvitsee kasvot myös talon sisälle päin. Siksi talon sisältä tuleva Ahonen on juuri oikea ihminen tähän rooliin, kehuu Nerg alaistaan, joka työskentelee normaalisti ministeriön kuntayksikön päällikkönä (katso oheisjuttu).
Kaikkialla Suomessa pitää pystyä tarjoamaan palvelut kansalaisille tasapuolisesti.
Hän myöntää, ettei maakuntien rahoitusmalli ole ”aivan yksiselitteinen”, eli ministeriö ei voi ohjata hvyinvointialueita kovin kovalla kädellä.
– Rahoitusmalliin jääneet poikkeamismahdollisuudet juontavat perustuslakimme vaatimasta yhdenmukaisuuden vaatimuksesta. Kaikkialla Suomessa pitää pystyä tarjoamaan palvelut kansalaisille tasapuolisesti, toteaa Nerg.
”Järjestelmä ei synny vuodessa”
Kun sote- ja maakuntauudistus koskee noin 200 000 palkansaajaa, ihmiset ovat kiinnostuneita, kuinka heidän palkkansa kehittyy jatkossa. Miten ja koska monelta eri työnantajalta siirtyvien työntekijöiden palkat harmonisoidaan?
– Liikkeen luovutus on perustuslain ohella toimintamme ohjenuora. Kaikkien palkka- ja muut edut säilyvät samoina, joten ihmiset voivat olla rauhassa. Koska uudistuksen käytännön toimeenpanoon on varattu koko vuosi 2022, ei palkkojen harmonisointia voida aloittaa ennen 2023, Nerg toteaa.
Kaikkien palkka- ja muut edut säilyvät samoina, joten ihmiset voivat olla rauhassa.
Hänen arvionsa mukaan palkkausjärjestelmän synnyttäminen voidaan aloittaa 2023 aikana.
– Samasta työstä sama palkka on tietysti ainoa mahdollinen toimintatapa myös hyvinvointialueilla. Mutta ennen kuin kaikki käytännön asiat on saatu hoidettua, voidaan vasta alkaa rakentaa uutta palkkausjärjestelmää, johon palkkojen harmonisointi kuuluu. Eihän palkkausjärjestelmää oikein koskaan saada vuodessa valmiiksi, arvioi Nerg.
Hän haluaa tähdentää, että palkkausjärjestelmästä neuvottelee työnantajan puolelta Kunnallinen työmarkkinalaitos eli Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT. Mutta kokoavasti: palkkojen harmonisointiin päästään vasta, kun kaikki käytännön asiat on ratkaistu alueiden aloituksessa.
Usko ei hiipunut
Päivi Nerg oli valmistelemassa viime hallituskaudella kaatuneita sote-ratkaisuja. Hiipuiko usko koskaan uudistuksen onnistumiseen?
– Meillä valmistelevilla virkamiehillä oli kaikissa vaiheissa selvä käsitys, että uudistusta – erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen siirtämistä leveämmille harteille – tarvitaan välttämättä. Vain se, missä muodossa muutos toteutuu, oli avoinna.
– Vaikka oli ajoittain raskasta, usko ei mennyt uudistukseen missään vaiheessa, Päivi Nerg toteaa.
