Kilpailu on taloutta ja yhteiskuntia eteenpäin ajava voima, jota ilman kaikki jämähtää paikalleen. Sen puutteella on selitetty Neuvostoliiton epäonnistumista, kun tehottomuus tunkeutui kaikkialle.
Suomalaisessa sääty-yhteiskunnassakaan ei ollut paljon kilpailua. Mihin yhteiskuntaluokkaan syntyi siinä eli. Vain avioliitto antoi joillekin onnekkaille mahdollisuuden yhteiskunnalliseen nousuun.
Sääty-yhteiskunnan kaatuminen on tehnyt yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman samalla kun kehityksen tahti on kiihtynyt. Enää ei vanhempien luokka-asema määrää yhtä tiukasti lapsen osaa yhteiskunnassa. Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on maailman kärkiluokkaa. Aluksi se tarjosi monille tien sosiaaliseen nousuun, mutta nyt tarjolla voi olla myös sosiaalinen lasku.
Yritysten välisen kilpailun koventuminen on nostanut henkilöstön suorituspaineita.
Koulusta on tullut pitkä karsintakurssi. Vielä kovempaa on lapsuus Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa, joissa tiikeriäidit ajavat pienokaisiaan yhä huikeampiin suorituksiin. Kaikki eivät voi onnistua. Lasten ja nuorten itsemurhat ovat noissa maissa yleisiä.
Patruunatalouden aikaan 50 vuotta sitten Suomi ei oikeastaan ollut markkinatalousmaa, mutta nyt on. Yritysten välisen kilpailun koventuminen on nostanut henkilöstön suorituspaineita. Yksittäisen rennosti ottavan työntekijän uhkana on esimies, koko henkilökunnan ottaessa rennosti uhkana on yrityksen kaatuminen ja työpaikkojen menetys.
Masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien taustalla on myös vapaa-aikaan liittyviä seikkoja, mutta on työelämänkin vaatimusten nousulla vaikutusta. Tästä huolimatta kilpailun koveneminen auttaa maatamme rikastumaan, mikä tekee useimmista meistä lopulta varakkaampia. Mutta tekeekö se meistä onnellisempia?
Osmo Soininvaara
Kunnallispoliitikko ja entinen kansanedustaja sekä tietokirjailija ja intohimoinen pyöräilijä, joka kommentoi yhteiskuntaa.
