Ennen kuin päästetään kotkalainen kuntaministeri ratkomaan kuntien historiallista taloussolmua, kysytään, minkälainen olisi hänen mielestään tulevaisuuden ihannekunta.
Ensiksikin se on Sirpa Paateron mielestä elinvoimainen kokonaisuus, jossa ihmiset viihtyvät ja voivat hyvin.
Se on Paaterosta kunta, joka tuottaa pääosin omilla verotuloillaan kuntalaisten peruspalvelut neuvolasta terveyskeskukseen ja kouluista kirjastoon ja varhaiskasvatukseen omana toimintanaan.
Samalla se tarjoaa yrityksille mahdollisuuksia sijoittua kuntaan.
Tähän idylliin monella kunnalla tuntuu nyt olevan pitkä matka.
Pitkän ajan ongelmia
Miksi kuntien talousahdinko on nyt syvääkin syvempi? Sirpa Paatero avaa ongelmaa työhuoneessaan valtiovarainministeriössä Senaatintorin laidalla.
Ei ole vain yhtä syytä. Asiat ovat muuttuneet pidemmän ajan kuluessa, Paatero aloittaa.
Ensiksikin kunnista muutetaan pois, ja lapsia syntyy liian vähän. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet enemmän kuin on ennakoitu.
– Tämäkään ei ole tapahtunut juuri nyt. Meistä kuntapäättäjistä aika moni on havahtunut todellisuuteen, kun sairaanhoitopiiriltä tulee aina marraskuussa lisälasku, Paatero sanoo.
Kolmanneksi Paatero osoittaa viime hallituskaudella tehtyjä yli 800 miljoonan euron leikkauksia kuntien valtionosuuksista.
Toisaalta kunnissa työttömyys on parantunut, mutta kuntien verotulot eivät ole lisääntyneet, koska työllistyneet ovat olleet alemman palkkatason veronmaksajia.
Lisäksi ikääntymisestä johtuva palvelujen tarve on kunnissa kasvanut.
– Näistä kaikista johtuen olemme yhtälössä, että negatiivisen vuosikatteen kuntia arvioidaan olevan tänä vuonna 128, kun niitä oli viime vuonna 43. Harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta on hakenut 89 kuntaa, Paatero luettelee.
Suomessa on 311 kuntaa.
Kuntien tilanteesta on valtiovarainministeriössä työn alla kokonaisvaltainen tilannekuvaselvitys. Ensimmäisiä tuloksia on luvattu julkaista ensi vuoden alussa.
Sirpa Paatero
➊ Kunta- ja omistajaohjausministeri 2019–, kehitysministeri 2014–2015,
SDP:n kansanedustaja 2006– ja kotkalainen kaupunginvaltuutettu 2000–.
➋ Ehkäisevän päihdetyön ohjaaja Kotkan kaupungin terveydenedistämisyksikössä 1995–2005.
➌ Ylioppilas 1984, mallipukineiden valmistaja 1986, askartelunohjaaja 1991. Kasvatustieteen ja terveyskasvatuksen opintoja Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa sekä päihdetyön moniammatillinen lisäkoulutus Etelä-Karjalan ammattikoulussa.
➍ Viettää vapaa-aikaansa perheen ja suvun kanssa. Harrastaa liikuntaa.
”Veronkorotus ei auta kauan”
Yt-neuvotteluilla säästöjä hakee vajaat 50 kuntaa tai kuntayhtymää. Melkein satakunta kuntaa saattaa nostaa kunnallisveroa ensi vuonna. Tarkka luku selviää marraskuun lopulla.
– Kumpikin näistä on hankala tie. Yt-neuvottelut ovat hankalia, koska kunnat toteuttavat lakisääteisiä tehtäviä, eikä niitä voi vain vähentää, Paatero sanoo.
Hänestä on käsittämätöntä, että sosiaali- ja terveydenhuollosta vähennettäisiin väkeä aikana, jolloin sen työntekijöistä on päinvastoin paheneva pula.
Paatero jatkaa, että kunnallisveron korotus ei ratkaise pienten kuntien tilannetta pitkäksi aikaa. Erikokoisille kunnille ja erinäköisille alueille yritetään nyt miettiä sopivia toimia.
– Toivon, että kunnat pystyisivät näkemään tämän tilanteen yli niin, ettei ajettaisi kaikkea alas!
– Jos me saisimme reivattua asioita niin, että kunnat tulevaisuudessa voisivat selvitä taloudellisesti vähän paremmin, Paatero selvittää.
Hän pelkää, ettei julkiselle puolelle saada työntekijöitä, jos sen päällä leijuu koko ajan irtisanomispelko.
– Myöskään lomautuksista ei tule säästöjä. Kun on kyse lakisääteisistä toimista, työt tehdään sitten ylitöinä, tai kouluissa oppilaiden opetuksen taso heikkenee.
Valtio yrittää auttaa kuntia sekä akuutisti että pidemmällä aikavälillä.
Akuuttia valtionosuusapua kunnat saavat peruspalveluihinsa 1,1 miljardia euroa, josta 237 miljoonaa euroa osoitetaan kunnille jo tänä vuonna. Rahalla paikataan edellisen hallituksen leikkauksia.
Lisäksi hallitusohjelmaan kirjatut, kuntien entisestään laajenevat tehtävät luvataan korvata sataprosenttisesti.
”Sote-uudistus ei ratkaise”
Paljon toiveita on ladattu sote-uudistukseen, jonka vuorostaan Antti Rinteen hallitus lupaa saada aikaan.
– Sote-kuntayhtymiä on jo tehty yli kymmenellä alueella. Koska sote-ratkaisua on odotettu koko ajan, kunnat eivät ole voineet kehittää omaa toimintaansa, Paatero kuvailee seurauksia.
Hän varoittaa uskosta, että sote-uudistus ratkaisisi ongelmat.
– Ei ole olemassa uutta rahaa! Sote-maakunnat eivät ratkaise ongelmia niin, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Rahoitus otetaan kuntien valtionosuuksista ja osittain kuntien verotuloista. Se auttaa siihen, että pystytään vahvistamaan sote-palvelujen järjestäjää ja tuottajia.
Paatero uskoo, että kunnat saavat säästöjä muiden muassa digitalisoinnin avulla luotavista teknisistä ratkaisuista. Kun asioita ei tarvitse esimerkiksi kirjata moneen kertaan, aikaa vapautuu ihmisten kanssa tehtävään työhön.
Toki uusikin hallitusohjelma toivoo kuntien vapaaehtoista yhdistymistä.
Paatero ei uskalla pohtia ääneen, paljonko – tai pikemmin – kuinka vähän kuntia pitäisi olla. Hän toivoo, että alueilla pohdittaisiin yhdistymisiä.
Häntä ilahduttaa Ahvenanmaan esimerkki: maakunnan tavoitteena on päätyä neljään kuntaan nykyisten 16:n sijasta 2022 mennessä.
– Olen tavannut naapurimaiden kollegoitani, ja kaikkialla pohditaan samoja kysymyksiä kuntien määrästä ja kuntien tehtävistä.
Selvitys kuntien tehtävistä
Kuntaministeri kiertää Suomea ahkerasti. Kuntavierailuilla Paatero on törmännyt hyvin erilaisiin haluihin ja kykyihin uudistua.
– On ihanaa mennä kuntaan, jossa sekä virkamiesjohto että luottamusmiesjohto on sitä mieltä, että ”nyt me ollaan tekemässä jotakin uutta”.
– Sitten on kuntia, joissa taloudellinen ahdinko on niin paha, että ainoa kysymys ministerille on: ”voitteko antaa lisää rahaa?”, Paatero kuvaa.
Hänellä ei ole valmista mielipidettä siitä, onko muutamien kaupunkien käyttöön ottama pormestarimalli parempi kuin virkamiesvetoinen johtomalli.
– Sen olen tunnistanut ja tunnustanut, että tarvitsemme ainakin isoimmissa kunnissa puolipäiväisen tai kokopäiväisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan. Se on yhä enemmän työtä.
Mistä tehtävistä tai velvollisuuksista kunnissa voitaisiin luopua? Asiaa on tutkittu, mutta Paateron mukaan on havaittu, että säästöt eivät olisi merkittäviä.
– Sellaista keskustelua en halua, että kunnissa olevia asioita siirrettäisiin valtiolle hoidettaviksi, Paatero rajaa.
Hän pitää hyvänä viime keväänä aloitettua selvitystä siitä, onko perustuslain mukaan mahdollista, että kunnilla olisi erilaisia vastuita ja tehtäviä. Selvitys valmistuu tämän vuoden aikana.
– Sitten voimme arvioida poliittisesti, onko se järkevää. Realismia on jo, etteivät kaikki kunnat tee samoja tehtäviä, koska usein niitä hoitaa toinen kunta.
Ministeri ylpeästi ”julkislainen”
Yhtä viestiä Paatero on halunnut viedä ministerinä eteenpäin niin valtionhallinnossa kuin kuntapuolella.
Hänestä on kamalaa, että jotkut joutuvat miettimään, kehtaavatko sanoa olevansa töissä julkisella puolella. Julkisen puolen töitä on haukuttu hänestä liian monta vuotta.
– Sanotaan, että ”sellaista byrokratiaa siellä pyörittävät”, tai ”kunnan työntekijät ovat laiskoja”, tai että ”niillä on pitkät lomat”. Silti odotetaan, että kaikki tekevät superhyvää työtä, Paatero ihmettelee.
Hänestä ihmisten pitää saada olla ylpeitä siitä, että he ovat julkisella puolella töissä.
– Minä olen ainakin! Paatero ilmoittautuu.
– Me lähdemme siitä, että julkinen hallintomme on maailman paras. Se on luotettava. Se palvelee ihmisiä ja tekee kaikkensa edistääkseen kaikkien toimintaa. Siksi haluaisin, että julkisen puolen työntekijät voivat kokea olevansa ylpeitä siitä, mitä he tekevät.
