Koulunkäynninohjaaja Marika Keränen muistaa, kuinka hänen työpaikallaan Oulun Yli-Iissä ajateltiin kevättalvella 2020. Korona, se on jossakin kaukana.
Vaan ykskaks viruksen uhka tuli myös Yli-Iihin, jota oli pidetty varsinaisena lintukotona. Koulu suljettiin pikapikaa. Koulunkäynninohjaajat laitettiin kahden viikon palkalliselle lomalle.
Teamsin käytöstä oli koululla puhuttu. Koulutuspäivä oli jo kertaalleen lyöty lukkoon, mutta kouluttajan sairastuminen oli lykännyt sitä. Ajateltiin, että ehtiihän sen, sitten joskus.
Vaan ykskaks viruksen uhka tuli myös Yli-Iihin, jota oli pidetty varsinaisena lintukotona.
Palkallinen loma oli Keräselle vaikeaa.
– Heräsin perjantaina kotona ja ajattelin, että voi kurja, oppilaat ovat etäkoulussa. Tiesin, mikä stressi siitä seuraisi ja miten uuvuttavaa asia olisi opettajille. Tällä työmoraalilla oli vaikeaa olla kotona tuollaisessa tilanteessa.
Reipas nainen opetteli lomallaan Teamsin käytön.
– Ajattelin, että se kannattaa opetella, tarvitsen sitä, jos pääsen takaisin töihin.
Ruokajakelua ja etäohjausta
Oulun kaupunki oli sitä mieltä, että koulunkäynninohjaajia ei etäkoulussa tarvita. Loman jälkeen ohjaajat lomautettiin, mutta Keränen oli onnekas: rehtori soitti ja pyysi töihin. Kaupunki alkoi jakaa oppilaille ruokaa, ja Kerästä tarvittiin sen jakelussa. Samalla sovittiin, että hän ohjaisi pienryhmän oppilaita etäyhteyksin.
Etäohjaaminen oli tehokasta. Oppilaat pitivät siitä, että he saivat etäyhteyksin ohjaajan jakamattoman huomion eikä heidän tarvinnut esittää mitään muille oppilaille.
Toisaalta etäkoulu oli tavattoman haastavaa. Kaikilla oppilailla ei ollut kotona työskentelytilaa ja -rauhaa. Pienemmät sisarukset vilistivät taustalla, kun Keränen kävi oppilaiden kanssa tehtäviä läpi.
Kaikille koululaisille toiminnanohjaus ei ollut helppoa: moni oppilas soitti jo aamukahdeksalta ja kyseli apua. Joka kodissa ei ollut aikuisia auttamassa tai sitten koti oli täynnä etätyössä pakertavia.
Marika Keränen sanoo, että kevät oli sekä tiukkaa ja kiireistä että yksinäistä. Hän istui yksin luokassa ohjaamassa oppilaita. Kolme kertaa viikossa oli sentään ruuanjako, jossa näki ihmisiä. Ruuanjaon yhteydessä oppilaille jaettiin työskentelyvälineitä. Korissa oli aina vihkoja ja kyniä sekä kirjallisia ohjeita.
– Vanhemmat olivat kiitollisia, kun lapsille jaettiin ruokaa.
Onneksi Oulussa huomattiin, että ohjaajia tarvitaan opettajien työpareiksi etäkoulussakin. Pikku hiljaa ohjaajia kutsuttiin takaisin töihin, mutta ei kaikkia. Keräsen toive on, että jos etäkouluun tai karanteeniin joudutaan, päättäjät olisivat nyt sisäistäneet ohjaajien tarpeen ja näkisivät heidän osaamisensa etäkoulussa.
Maskeja ja turvavälejä
Kun koulu avattiin loppukeväästä, oppilaiden ilo oli valtava. Koulukavereiden ja koulun aikuisten pariin pääseminen oli mukavaa. Etäyhteydet eivät voi korvata ilmeitä, eleitä ja kehon kieltä. Palautteen ja kannustuksen voi antaa heti, kun ollaan vieretysten. Yksi oppilas sanoikin huomaavansa nyt, miten tärkeä paikka koulu on.
Keränen opetteli vinyylileikkurin käytön ja askarteli koululle ympyröitä ja soikioita kertomaan, miten huolehtia turvaväleistä. Hän kiittelee oppilaita siitä, että nämä ovat omaksuneet hyvin esimerkiksi tavan pestä käsiä.
Syksy oli kevääseen verrattuna helppo. Yli-Iin koulussa vältettiin ryhmien sekoittumista ja huolehdittiin turvallisuudesta. Joulukuu toi kouluun maskit. Joulujuhlat pidettiin luokittain. Etenkin yhdeksäsluokkalaiset ovat olleet harmissaan siitä, että juhlia ei voitu pitää. Päättäville luokille juhlat ovat tärkeitä merkkipaaluja.
Oulussa korona levisi haastatteluaikaan tammikuun alussa 2021 vauhdikkaasti. Yli-Iissä elettiin edelleen kuin lintukodossa. Koronavirus ei ollut levinnyt kylälle.
Pelkoa on, mutta toiveikas on silti oltava.
Lasten ja nuorten hyvinvointi on koulunkäynninohjaajalle sydämen asia. Korona pani perheet pysähtymään ja olemaan yhdessä, mikä oli hieno asia.
– Moni perhe on valittanut sitä, että nyt ei pääse mihinkään. Mihin pitäisi päästä? Eikö kotona ole kiva olla?
Toisaalta poikkeuksellinen aika on jättänyt pelon. Mitä, jos loppuelämä on nyt tätä? Kauanko jaksaa, jos kanssakäyminen on teknologian varassa? Keränen seurasi joululomalla sisarustensa lasten leikkimistä. Isompi lapsi aivasti, jolloin kolmevuotias ehätti kysymään, onko kyseessä korona.
– Pelkoa on, mutta toiveikas on silti oltava.
