Korona-aikana perheet joutuivat viettämään paljon aikaa yhdessä. Toisissa perheissä henkinen kuorma alkoi kasvaa mitä pitempään poikkeusaika kesti.
– Perheet sinnittelivät noin kolme viikkoa poikkeustilan julistamisesta. Sitten yhteydenottojen määrä alkoi lisääntyä, jytyläinen sosiaaliohjaaja Katri Åfelt Kallion perhekeskuksesta kertoo.
Ennen koronaa ja sen ensimmäisten viikkojen ajan perhekeskuksen puhelinpalvelu otti vastaan noin kuusi puhelua päivässä. Koronan edetessä yhteydenottojen määrä kaksinkertaistui.
– Yhteydenottoja tuli myös perheiltä, joiden asiakkuus oli jo kerran päättynyt, Åfelt toteaa.
Myös helsinkiläisille lapsiperheille tarkoitettua ”Tarvitsen apua” -nappia oli painettu maaliskuussa yhteensä 46 kertaa, mutta huhtikuussa jo 86 kertaa. Nappi on Helsingin kaupungin perhepalveluiden sähköinen yhteydenottokanava, joka on käytettävissä ympäri vuorokauden kaupungin verkkosivuilla.
Alkuun lastensuojeluilmoitusten määrä väheni, sillä lapset ja nuoret pysyivät neljän seinän sisällä perheensä kanssa. Tapauksia, joissa opettaja ei ollut saanut luokkansa etäkoululaisista mitään tietoa, oli muutama. Åfelt kertoo olleen huojentavaa, kun lapset saivat hallitukselta luvan mennä kouluun kahdeksi viimeiseksi viikoksi.
Turvavälejä mahdoton noudattaa
Naulakallion lastenkodin ohjaaja, jytyläinen Kirsi Saarelainen työskentelee pitkäaikaishoito-osastolla, jossa on huostaanotettuja 13–17-vuotiaita nuoria. Osastolla on seitsemän nuorta, joilla jokaisella on oma ohjaaja. Lisäksi osastolla on vastaava ohjaaja.
Saarelainen kertoo elävänsä kaksoisstandardissa koronan takia.
– Työssä ei ole mahdollista noudattaa turvavälejä, sillä hoitotyö edellyttää läheisyyttä ja läsnäoloa. Lisäksi ruokailemme lasten kanssa ja avustamme heitä koulutehtävissä, Saarelainen kertoo.
Nuorta on rajoitettava myös fyysisesti, jos hänellä ei ole omia keinoja rauhoittumiseen.
Ylimääräiset vierailut on Naulakalliossa kielletty korona-aikana, samoin vierailut lastenkodin muilla osastoilla. Nuoret voivat silti käydä kotonaan.
Naulakalliossa ei ole todettu yhtäkään koronatapausta.
Matkatyö muuttui etätyöksi
Jytyläinen sosiaaliohjaaja Raija Kalliorinne sijaishuollon asiakasohjauksen ja valvonnan yksiköstä on siirtynyt tekemään työtään etänä. Normaalisti hän vierailee eri puolilla maata sijaitsevissa yksiköissä. Nyt valvonta- ja kehittämistyö tapahtuu etäpalaverein Teams-sovelluksen välityksellä.
Lakisääteiset työt on pystytty hoitamaan. Meillä on pienet palkat, mutta isot vastuut.
Työnantaja on velvoittanut Kalliorinteen myös lasten sijoittamistyöhön.
– Valmiuslaki antaa mahdollisuuden työtehtävien muuttamiselle. Koronan loputtua palaan valvomaan Helsingin kaupungin ostopalvelujen puitesopimuksia, Kalliorinne kertoo.
Hänen mukaansa Helsingin kaupungin lastensuojelu on saanut kiitosta hyvästä valmistautumisesta ja nopeasta reagoinnista poikkeustilaan.
– Lakisääteiset työt on pystytty hoitamaan. Meillä on pienet palkat, mutta isot vastuut.
Etälohdutus ei onnistu
Lastensuojeluyksiköissä ja perhepalveluissa on tehty digiharppaus koronan takia. Katri Åfelt toteaa, ettei tunneyhteyttä asiakkaan kanssa voi kuitenkaan luoda ruudun kautta. Hän tapaa asiakkaitaan vaikkapa puistonpenkillä. Kotikäynneillä hän käyttää kasvomaskia.
– Työtavat, kuten yhteydenpito ja uusien asiakkaiden kohtaaminen, on pitänyt määrittää uudelleen, Åfelt sanoo.
Työtavat, kuten yhteydenpito ja uusien asiakkaiden kohtaaminen, on pitänyt määrittää uudelleen.
Kalliorinne uskoo, että jatkossa keskinäiset virtuaalitapaamiset kollegojen kanssa ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, vaikka ne eivät kasvokkaisia tapaamisia korvaakaan.
Hän antaa työterveyshuollolle kiitosta tarvittavan tuen saamisesta työssä selviytymiseksi.
Nuorta ei voi esimerkiksi etälohduttaa. Siihen tarvitaan kosketusta.
– Työntekijöiden on pidettävä henkisestä hyvinvoinnistaan huolta, ja siihen tarvitaan läsnäoloa, Kalliorinne muistuttaa.
Saarelainen ei näe lastenkodin asiakkaiden hyötyvän virtuaalikontakteista.
– Nuorta ei voi esimerkiksi etälohduttaa. Siihen tarvitaan kosketusta.
