Minna Mäki on työskennellyt 22 vuoden ajan eri yksiköissä, pääosin nuorisopsykiatrialla, ja nyt hän työskentelee nuorisopsykiatrian tehostetun avohuollon NUOTE-yksikössä. Eveliina Valkeapää on ollut alalla puolestaan 5 vuotta, tällä hetkellä neuropsykiatrian lasten ja nuorten työryhmissä.
Osastonsihteerin työssä törmää varmasti karuihin kohtaloihin. Valuvatko nähdyt työsurut myös vapaa-ajalle?
– Eivät valu siviilielämään, sanoo Valkeapää.
– Empatiaa on oltava, mutta kärsivien nuorten kohtaloihin on pakko pitää etäisyyttä. Muuten tätä työtä ei voi tehdä, Mäki täydentää.
Sihteeri on viestijä
Molemmilla osastonsihteerillä on osastonsihteerin koulutus Raision seudun koulutuskuntayhtymästä eli Rasekosta. Pohjakoulutuksissa on eroa: Mäki on merkonomi, Valkeapää filosofian maisteri. ATK-koulutuksia on myös takana.
Sanotaan, että osastonsihteeri on yksikön viestijä heti osastonhoitajan jälkeen.
Sekä Mäki että Valkeapää eivät pidä pohjakoulutuksen eroja merkittävinä: työn oppii tekemällä. Lisäksi tarvitaan lujahermoisuutta.
– Sanotaan, että osastonsihteeri on yksikön viestijä heti osastonhoitajan jälkeen. Hän katsoo, että kaikki saavat asiansa tehtyä. Mutta johonkin pitää vetää raja: osastonsihteeri ei voi tehdä esimerkiksi kaikkia laskutuksia, tiivistää Mäki.
Monen ammatinvaihtajan valinta
Vaikka Raisiossa on osastonsihteerin koulutus järjestetty, ei töihin ole helppo löytää tekijöitä. Useimmat osastonsihteereiksi tulevat ovat ammatinvaihtajia, eivät siis nuoria koulunsa päättäjiä.
– Asioiden järjestely tilanteessa, jossa kaikki haluavat oman asiansa hoidettavaksi heti, tuo paineita. Mutta jos on oikeanlainen ihminen, oppii sietämään stressiä ja jopa nauttii työstään, Mäki sanoo.
Kun potilastietojärjestelmä Apotti kerää haukkuja pääkaupunkiseudulla, on pakko kysyä, onko digitaalisuudesta ollut apua Varsinais-Suomessa. Oliko ennen kaikki paremmin?
– Ei ollut paremmin, sanovat Mäki ja haastattelua seurannut luottamusmies Anne Huovinen yhdestä suusta.
Sitten he kertovat kauhukuvia menneestä: kalkeeripaperi mustutti kädet, ja tukka – ja vähän kai pääkin – meni sekaisin kymmeniin ostokoreihin kerätyistä paperikasoista. Vanhaan aikaan ei haikailla takaisin.
Kokonaan uusi ammattinimeke?
Valkeapää seuraa työuralla äitiään, joka oli myös sihteeri.
– Kun tulin tälle alalle töihin, olin aika järkyttynyt, kuinka heikko osastonsihteerien arvostus oli tehtävän keskeisyyteen nähden, Valkeapää kertoo.
Kun tulin tälle alalle töihin, olin aika järkyttynyt, kuinka heikko osastonsihteerien arvostus oli tehtävän keskeisyyteen nähden.
Ammatin arvostukseen ei ole yhtä oikotietä, mutta sekä Valkeapää että Mäki uskovat, että työn tekeminen näkyvämmäksi nostaa myös sen arvostusta.
Anne Huovinen heittää ilmoille idean:
– Mitä jos osastonsihteerin nimike korvattaisiin jollain uudella. Jos se olisi vaikka data-analyytikko tai vastaava, auttaisiko se arvostukseen?
Sekä Mäki että Valkeapää maistelevat ajatusta. Idea uudesta ammattinimikkeestä on selvästi kehittelemisen arvoinen.