Kun korona vuosi sitten sulki Suomen, Joensuun nuorisopalveluilla oli pari päivää aikaa panna kaikki suunnitelmansa uusiksi. Miten korvata toiminta, joka on perustunut nimenomaan kasvokkaisiin kohtaamisiin?
Ihmeen hyvin me selvisimme, summaa erityisnuorisotyön koordinaattori Jukka-Pekka ”JP” Mattila nyt.
– Pakkotilanne opetti meidät pois vanhoista, tutuista kaavoista. Jouduimme ottamaan askeleen, jota olimme yrittäneet ottaa kymmenen vuotta.
Mattilan vastuulla ovat tällä hetkellä muun muassa Joensuun alueelliset nuorisopalvelut ja sähköisten järjestelmien ylläpito. Lisäksi hän toimii henkilöstön lähiesimiehenä.
Pakkotilanne opetti meidät pois vanhoista, tutuista kaavoista. Jouduimme ottamaan askeleen, jota olimme yrittäneet ottaa kymmenen vuotta.
Koronakriisissä joensuulaisten keskeisin oivallus oli ryhtyä tekemään yhteistyötä yli toimipisterajojen. Pitkien välimatkojen kaupungissa on kymmenen nuorisotaloa, joiden väki oli aikaisemmin keskittynyt suunnittelemaan lähinnä omaa toimintaansa.
Nyt henkilökunta jalkautui sinne, missä nuorten tiedettiin liikkuvan: kauppakeskuksiin, toreille ja liikenneasemille.
– Yritimme tavoittaa nuoria ja kysellä, mitä heille kuuluu.
Verkkoon ja kiertueelle
Toinen tärkeä ratkaisu oli siirtää toimintaa verkkoon. Nuorisopalvelut otti käyttöön nuorisotoimijoiden suosiman yhteisöpalvelu Discordin, johon työntekijät perustivat talokohtaisia huoneita.
Niissä nuoriso-ohjaajat tekivät samaa työtä kuin fyysisissä nuorisotiloissa. Kävijät saivat pelata keskenään, ja yhteisen tekemisen lomassa oli mahdollisuus jutustella vapaasti.
Mattila kertoo olevansa vaikuttunut alaistensa taidoista, jotka pääsivät poikkeustilanteessa esiin aivan uudella tavalla.
– Meidän ei tarvinnut ostaa tietoteknistä osaamista ulkopuolelta, vaan oma henkilökuntamme pystyi todella nopealla aikataululla rakentamaan verkkotyön alustan.
Oma henkilökuntamme pystyi todella nopealla aikataululla rakentamaan verkkotyön alustan.
Kesäksi joensuulaiset kehittivät pop up -periaatteella toimivan Ympäri ämpäri -kiertueen, jonka ohjelmassa oli muun muassa pihapelejä, moottoriveneseikkailu ja sup-lautailua. Turvallisuuden varmistamiseksi kaikista osallistujista pidettiin tarkasti kirjaa eikä elintarvikkeita tarjoiltu.
Toiminnan tavoittavuus oli myönteinen yllätys: siinä missä perinteisillä kesäleireillä käy vuosittain 200 lasta, kiertue tavoitti toista tuhatta kävijää. Kaiken huipuksi tämä kaikki saatiin aikaan normaalia pienemmällä budjetilla.
Jaksaminen koetuksella
Syksyllä Joensuu sai taas nuorisotilansa auki. JP Mattila kertoo, että kasvokkaisten kohtaamisten nälkä on kasvanut nuorilla suureksi.
Aiempina talvina nuorisopalvelujen järjestämä hiihtoretki tuskin olisi herättänyt hurraahuutoja, mutta tänä vuonna myös vähemmän trendikkäät aktiviteetit ovat olleet suosittuja.
Vaikka koronavuosi on sujunut Joensuussa olosuhteisiin nähden hyvin, Mattila kantaa huolta pitkittyneen poikkeustilan vaikutuksista nuorten mielenterveyteen.
– Miten he jaksavat tsempata itseään edelleen?
Haavoittuvuudet ovat tulleet esille etenkin kohdennetussa nuorisotyössä eli erityisnuorisotyössä.
Mattila kuvaa, että etsivässä nuorisotyössä monet asiakkaat eivät viime keväänä uskaltaneet lähteä kotoaan mihinkään tautipelon vuoksi. Kun tapaamisiin tuli katkos, luottamuksellinen suhde piti rakentaa pitkän tauon jälkeen kokonaan uudelleen.
Myös työntekijöiden hyvinvointi on joutunut epidemian aikana koetukselle.
Mattilasta tuntui pahalta jakaa viime vuonna lomautuslappuja alaisilleen, vaikka nämä olivat ylittäneet itsensä. Lomautukset eivät lopulta toteutuneet, mutta palkanmaksun keskeytyksiltä työntekijät eivät välttyneet.
Tulosta kyllä syntyy
Jytyläinen Mattila kritisoi nuorisotyöhön kohdistuvia säästöjä. Hän muistuttaa, ettei ala ole ensimmäisenä pyytämässä valtavia summia.
– Meille muutama satanen voi olla raha, jolla saamme paljon aikaan.
Kaksi vuosikymmentä nuorisotyötä tehnyt Mattila toimii toista kauttaan luottamusmiehenä. Välillä hän on joutunut sanomaan alaisilleen, että jos resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä, sitten ei voida tehdä.
– Jos puskemme hommia peräsuoli pitkällä samalla tavalla kuin ennenkin, annamme kuvan, etteivät leikkaukset vaikuta toimintaamme mitenkään.
Meille muutama satanen voi olla raha, jolla saamme paljon aikaan.
Mattila haluaisi päättäjien ymmärtävän, että vaikka nuorisopalvelujen tulosta ei pystytä mittaamaan edes yhden valtuustokauden aikana, tulosta silti syntyy. Asiat pitää osata suhteuttaa.
– Jos nuorisotyöntekijä pystyy pitämään yhden nuoren vuodessa pois laitoksesta, hän hankkii oman palkkansa.
