“Toimin kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialan jytyläisenä pääluottamusmiehenä noin puolet työajastani, toisen puolen olen töissä Oodissa ja Vuosaaren kirjastossa.
Kun kirjastot suljettiin maaliskuun puolivälissä, työaikaa jäi runsaasti. Kun kuulin, että kaupungin työntekijät voivat mennä töihin perusteilla olevaan Helsinki-apuun, olin heti kiinnostunut. Tarjolla oli aktiivista soittamista yli 80-vuotiaille helsinkiläisille, puhelinpäivystystä palvelunumerossa ja ruokakassien kuljettamista tarvitseville. Ilmoitin esihenkilölleni Pia Uljaalle, että olen halukas puhelinpäivystykseen ja ruokakassien kuljettamiseen.
Tarjolla oli aktiivista soittamista yli 80-vuotiaille helsinkiläisille, puhelinpäivystystä palvelunumerossa ja ruokakassien kuljettamista tarvitseville
Huhtikuun alussa sain Irma Sippolalta tarvittavat puhelinpalvelutunnukset ja ohjeet sähköpostitse. Pelkän postin avulla oli kuitenkin vaikea hahmottaa, mitä piti tehdä, ja aluksi teinkin vääriä kirjauksia. Teamsissa pidettiin Clara-klinikoita joka aamu ennen kuin klo 9 avattiin linjat soittelijoille. Niiden avulla pääsin jyvälle tehtävistäni.
Ruokakassien jakamisesta minuun ei oltu yhteydessä.
Perehdytys oli siis vaatimatonta, mutta aika pian tilanne korjaantui. Oli aika ikävää tehdä työtä, kun olin pihalla tekemisen perustekniikasta, mutta kun sen sain haltuuni, fiilis parani.
Clara-klinikat olivat tärkeitä siinäkin, että osanottajia selatessa vastaan tuli tuttuja nimiä, ja tunsin kuuluvani vastaajayhteisöön. Yhden tutun kirjastolaisen kanssa pidin yhteyttä myös Messengerissä. Siitä oli myös iloa, kun sai tutun kanssa jakaa kokemuksia.
Auttamista ja neuvontaa
Alussa puhelintehtävät jakaantuivat suunnilleen puoliksi siten, että osa soittajista halusi rekisteröityä Helsinki-apuun, mutta osa ilmoitti, ettei tarvitse apua, kun tuttavat hoitavat asioita. Vähitellen alkoi tulla sellaisia puheluita, että tuttavia ei enää haluttu vaivata, ja siksi rekisteröidyttiin palveluun.
Yhdelle piti neuvoa, kuinka tilataan ambulanssi, kun perheenjäsen oli huonossa kunnossa.
Suurin osa puheluista oli helppoja rekisteröitymisiä, mutta paljon tuli myös sellaisia puheluita, joissa avuntarve oli niin monipuolinen, että heidät täytyi ohjata Seniori-infoon. Yhdelle piti neuvoa, kuinka tilataan ambulanssi, kun perheenjäsen oli huonossa kunnossa. Kylmäävin oli vanhan rouvan puhelu, kun hän pelkäsi ainoan yhteydenpitovälineensä kännykän simahtavan millä hetkellä tahansa, ja poika, joka kävi ehkä kerran viikossa, oli aina vihainen äidilleen.
Ihmiset myös järjestivät apua naapureilleen. Romanirouva oli huolissaan naapurustonsa venäjänromanista, jonka puhetta ei ymmärtäneet venäläiset eivätkä Suomen romanit. Toivottavasti tilaamani akuuttikassi meni perille sitä kautta. Pari huoli-ilmoitusta tein myös, kun ihmiset olivat huolestuneita tuttunsa puolesta.
Huhtikuu tuntui kolealta ja pitkältä, kun minnekään ei voinut mennä eikä ketään tavata. Helsinki-apu tarjosi mielekkään tavan osallistua kriisin hoitoon.
Soitot alkoivat käydä yhä harvemmiksi, ja vapun jälkeen päätinkin, että lopetan Helsinki-avussa, kunhan kirjastoissa taas tarvitaan väkeä kesäkuussa. Oli turhauttavaa istua koko päivä valmiudessa tietsikan ääressä, kun puheluita tuli vain muutama. Ja osa niistä meni sivu suun, kun en tarpeeksi nopeasti ehtinyt painaa Vastaa-nappia, ohessa kun tein myös pääluottamusmiehen työtä.”
