Espoon nuorisopalveluissa työskentelevä Sini Rautiainen saa usein selvittää ulkopuolisille, mitä etsivässä nuorisotyössä oikein etsitään. Nuoria ei haeta kadulta, vaikka työmuodon juuret ovatkin katutyössä.
– Me etsimme suuntaa yhdessä nuoren kanssa. Tehtäväni on tarjota vaihtoehdot, mutta nuori itse päättää, mihin suuntaan hän menee, Rautiainen tiivistää.
Apua annetaan kaikissa arjen huolissa, mutta sen vastaanottaminen on vapaaehtoista.
Me etsimme suuntaa yhdessä nuoren kanssa. Tehtäväni on tarjota vaihtoehdot, mutta nuori itse päättää, mihin suuntaan hän menee.
Ensisijainen ajatus on, että nuori itse ottaa yhteyttä etsivään nuorisotyöhön, mutta joskus nuorta etsitäänkin. Etsivä nuorisotyö saa ilmoituksen viranomaiselta, jos nuoren lukio, ammattikoulu, siviilipalvelus tai armeija jää kesken. Tämä perustuu nuorisolakiin.
– Silloin otamme nuoreen yhteyttä ja kysymme, tarvitseeko hän johonkin apua. Jos emme tavoita häntä, teemme tavoittelukäynnin. Jos nuori ei vastaa, jätämme kirjeen. Nuori on ottanut yhteyttä vuosienkin jälkeen, kun on löytänyt kirjeen ja kertoo, että ”nyt voisin tarvita sun apua”.
Päivä voi muuttua täysin
Espoon nuorisopalveluilla on 12 etsivää nuorisotyöntekijää, joista kahdeksan tekee yksilötyötä ja neljä jalkautuvaa työtä. Viime vuonna asiakkaita oli hieman yli tuhat.
– Meillä työntekijämäärä on tosi pieni verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin. Pärjäämme, koska keskitämme työajan nuorten yksilöohjaamiseen. Pystymme ottamaan asiakkaita enemmän, eikä meillä ole jonoja.
Rautiaisen aamupäivät täyttyvät työtiimin palavereista, kirjauksista ja suunnittelusta. Iltapäivisin hän tapaa nuoria. Päivät kuitenkin elävät, ja siihen pitää olla valmiina. Kotikäynnit tehdään työparin kanssa.
– Aamulla kalenteri voi näyttää täydeltä, mutta nuori voi perua ajan tai ei tule paikalle, tai rauhalliselta näyttänyt päivä muuttuu niin, että pitää reagoida nopeasti, Rautiainen kuvailee.
Hänestä etsivän nuorisotyöntekijän ammatti on vaativa. Se edellyttää itseohjautuvuutta ja kykyä hallita työtä.
– Vastavalmistuneelle tämä ei ole ehkä oikea paikka, koska tapaukset voivat olla rankkoja. Työ vaatii vahvaa ammatti-identiteettiä. Tiimin tuki on tärkeimpiä syitä, jotta työssä jaksaa.
Vastavalmistuneelle tämä ei ole ehkä oikea paikka, koska tapaukset voivat olla rankkoja.
Korona-aika toi uusia työkaluja. Rautiainenkin pohtii jatkuvasti, miten kehittää työtä niin, että tavoittaisi nuoria parhaiten.
Ennen koronaa etätapaamisia ei juuri ollut. Nyt on. Iso plussa on Rautiaisesta se, että keskustelualusta Discord mahdollistaa nuorelle nimettömän asioinnin.
– Niille, jotka eivät tulleet tapaamiseen, oli suuri helpotus, että tulin ruudun välityksellä heidän kotisohvalleen.
Espoon etsivä nuorisotyö sai lisää avunpyyntöjä, kun korona sulki muita palveluja. Tapaamisten perumiset vähentyivät. Myös kävelytreffeistä tuli uusi tapa tavata.
– Veikkaan, että uudet työtavat tulivat jäädäkseen: osa ohjauksista tehdään livenä, osa etänä. Nuori päättää. Olen aika varma, että koronan vaikutukset näkyvät myöhemmin, kun mielenterveyspalveluihin pääsy vaikeutui. Olimme välillä niiden odotuspalvelu.
”Palkat samaan linjaan!”
Alun perin kainuulainen Rautiainen valmistui yhteisöpedagogiksi 2007. Vakituisen työn hän sai Espoon nuorisopalveluista 2015, jota ennen toimi seitsemän vuotta kouluavustajana, opettajana, erityisopettajana ja jopo-ohjaajana niin määräaikaisena kuin sijaisena.
– Omat vahvuuteni, jotka ovat kehittämisessä, pääsivät valloilleen, kun en joutunut enää vaihtamaan työpaikkaa.
Alan ongelmiksi Rautiainen nimeää määräaikaisuuksien ketjuttamisen ja palkan.
– Moni kunta on aluehallintoviraston varassa, joka rahoittaa etsivää nuorisotyötä. Se ei yksistään riitä kattamaan palkkakuluja. Tämä on syy töiden ketjuttamiseen, koska avin rahoitus jaetaan vuosittain.
Kunta määrittelee palkan, joka voi vaihdella kunnan koosta riippuen satoja euroja. Samoin työnkuva voi vaihdella paljon. Rautiainen kysyy, puhutaanko silloin enää samasta ammatista?
– Miksi palkkoja ei saada valtakunnallisesti samaan linjaan? Lakia pitäisi täydentää vaatimalla etsiviltä korkeakoulututkinto. Niille, joilla sitä ei ole, pitäisi tarjota mahdollisuus täydentää tutkinto työn ohessa, hän näkee.
