Ensisukelluksia suomenruotsalainen siuntiolainen kokeili yläkoulussa drag queeninä – varma sosiaalinen itsemurha teinille!
Vaan jo silloin ympäristö suli aitouden edessä. Siitä pitää yhä tiukasti kiinni tv:stä tuttu Christoffer Strandberg.
Pitääkö näyttelijäksi syntyä vai voiko sen opetella kuten minkä tahansa ammatin?
– Itselläni saattaa olla esiintymisgeenejä, isän puolelta on esiintymistaitoista sukua.
– Mutta vaatii tämä myös tietoista työtä, tahtoa ja sinnikkyyttä.
Mikä oli ensiroolisi?
– Siuntion kesäteatterissa yhdeksänvuotiaana pääosa Rinaldo Rinaldinissa, kun teatteri ei vielä edes kiinnostanut.
– Kesällä teen Seinäjoella Törnävän kesäteatterissa Something Rotten – jotain mätää -musikaalikomediaa. Mikä ihaninta, saan olla näytelmän pahis, William Shakespeare!
Sielunmaisemasi?
– On suvun kesäpaikalla Siuntion saaristossa ja viljapelloilla.
Mikä on sen vaikutus?
– Linkittyy perheeseen. Ukkini oli kalastaja, isäni on maanviljelijä.
– Olen kiitollinen taustastani, jonka konkreettinen suhde luontoon on erityisen hyväksi tässä työssä.
Oletko tasavahvasti kaksikielinen?
– Tunnekieleni on ruotsi, mutta töitä teen nyt enemmän suomeksi.
– Onneksi sain aloittaa urani ruotsiksi, turvallisesti ilman Putouksen tuomaa julkkiskulttuuria.
Tunnekieleni on ruotsi, mutta töitä teen nyt enemmän suomeksi.
Miten suomenruotsalaisuus näkyy työssäsi?
– Se on osa minua, kulttuuri-identiteettini.
– Kielivähemmistön ohella kuulun myös seksuaalivähemmistöön, mutta olen päättänyt, etten edusta muuta kuin itseäni.
Mistä voima oman tien kulkemiseen?
– Perheeltäni, johon puolisoni lisäksi kuuluvat vanhempani, veljeni ja paljon sukua. Tuli mitä tahansa, kotiin voi aina mennä.
– Olen onnekseni myös päässyt hienoihin työyhteisöihin.
Kuka on esikuvasi?
– Intohimolla ja sydämellään näyttelevä Ian McKellen.
– Ja Anita-mummi, aina! Hän oli puhdasta rauhaa ja hyvyyttä. Suhteet yli sukupolvien ovat tärkeitä.
Ampaisit julkisuuteen 2018 Putouksessa, jossa olet mukana jo viidettä kautta, nyt juontajana. Putouksen merkitys?
– Valtava! Muutti kaiken.
– Mikään ohjelma ei silti saa olla loppusijoituspaikka. On tärkeää uusiutua.
Mikään ohjelma ei saa olla loppusijoituspaikka. On tärkeää uusiutua.
Teatterihaaveesi?
– Teatterikoulussa pelkäsin laulamista, silloinhan on täysin suojaton.
– Ensimmäisen musikaaliroolini tein Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Bootsissa, ja huomasin nauttivani laulamisesta.
– Haaveilen uusista musikaalirooleista ja laulutunneista.
Ketkä ovat suosikki-imitoitaviasi?
– Tarja Halosta on aina ihana tehdä. Ja saivarrella Sauli Niinistönä.
Olet kokenut uupumisen. Miten selvisit siitä?
– Olin 21-vuotias opiskelija, kun stressi ja kiire viimein saavuttivat minut. Jouduin myöntämään itselleni, että oli pakko levätä. Koin sen epäonnistumisena.
– Nyt ajattelen, että hyvä kun kävi niin jo silloin. Opin ajoissa armollisuutta itselleni.
Opin ajoissa armollisuutta itselleni.
Olet sanonut, ettet suostu luopumaan kepeydestä ja leikkisyydestä. Miten aiot siinä onnistua?
– Sen on oltava tietoinen päätös: En salli kehooni kyynisyyttä!
– Uskon saavani siinä apua niin työyhteisöiltäni kuin työstä, jonka koen merkitykselliseksi. Ja ennen kaikkea elämässäni tärkeimmältä, perheeltä.
