Iltaisin ajatus valtasi mielen. Mihin tuli ryhdyttyä?
Elettiin vuotta 1996. Sirpa Warteva oli ottanut vastaan kirjastovirkailijan äitiyslomansijaisuuden Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun kirjastosta.
Työ oli jotain aivan muuta kuin yleisessä kirjastossa, jossa Warteva oli keskittynyt asiakaspalveluun.
Jyväskylän väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa hänen harteillaan olivat yhtäkkiä myös kirjastonkäytön opetus, luettelointi ja hankinnat. Työkavereita ei ollut, eikä omissa tietoteknisissä taidoissa ollut kehumista.
Kaiken lisäksi Warteva oli joutunut aloittamaan työnsä ilman perehdytystä, koska hänen sijaistamansa työntekijä jäi äitiyslomalleen ennenaikaisesti.
– Hyppäsin isoihin saappaisiin, Warteva myöntää nyt.
– Mutta hyvin tästä on selvitty. Ihminen on oppivainen eläin!
Missä siskon kirjat?
Tätä nykyä Sirpa Warteva työskentelee vakituisena kirjastonhoitajana Jyväskylän ammattikorkeakoulun Lutakon kampuskirjastossa, joka palvelee ict- ja sote-alan opiskelijoita sekä opettajia.
26 vuoden amk-urallaan Warteva on nähnyt valtavan määrän muutoksia.
Jyväskylän ammattikorkeakoulu on muuttunut väliaikaisesta vakinaiseksi. Kirjastoja on yhdistetty ja perustettu, toimitilat ovat muuttuneet moneen kertaan. Kirjahyllyjen määrä on vähentynyt samaa tahtia kuin aineistot ovat muuttuneet sähköisiksi.
Joku tuli kysymään: Onko mun Ciscon kirjat tulleet? Mietin, että aikuinen mies ja kyselee siskonsa kirjoja!
Aina tulee myös uusia tietojärjestelmiä ja uusia koulutusaloja, joihin on perehdyttävä.
Wartevaa alkaa naurattaa, kun hän muistelee ensimmäistä työpäiväänsä nykyisessä yksikössään.
– En tiennyt it-alasta mitään. Sitten joku tuli kysymään: Onko mun Ciscon kirjat tulleet? Mietin, että aikuinen mies ja kyselee siskonsa kirjoja!
Nykyään Warteva osaa sujuvasti neuvoa ketä tahansa Jamkin opiskelijaa. Hän on nimittäin käynyt läpi kaikki korkeakoulun tarjoamat koulutusalat.
Lisäksi jytyläinen on tehnyt työnsä ohella kirjastoammattilaisen pedagogiset opinnot ja kirjastoammattilaisen erikoistumisopinnot sekä päivittänyt tutkintonsa tradenomiksi (AMK). Tietoteknistä osaamistaan hän on kartuttanut käymällä koulutuksissa myös vapaa-ajallaan.
Satoja opinnäytteitä
Vaikka jatkuvat muutokset ja uuden opettelu vievät energiaa, samalla ne pitävät hereillä. Warteva kertoo nauttivansa siitä, että ammattikorkeakoulun palveluksessa kirjastonhoitaja joutuu taipumaan moneen.
– Nyt en enää lähtisi yleiseen kirjastoon. Täällä saan tehdä paljon enemmän kuin kaupunginkirjastossa, jossa työnkuva voi olla hyvin rajattu. Toivon, että saisin työskennellä nykyisessä työssäni eläkeikään saakka.
Nyt en enää lähtisi yleiseen kirjastoon. Täällä saan tehdä paljon enemmän kuin kaupunginkirjastossa, jossa työnkuva voi olla hyvin rajattu.
Suurin osa Wartevan työstä on asiakaspalvelua. Lisäksi hänen vastuullaan ovat lehtihankinnat ja laitoskokoelman hoitaminen.
Lukukausien lopussa Warteva käy läpi jopa 350–400 opinnäytetyötä ja tarkistaa, että jokaisen verkkojulkaisulupa on kunnossa eikä työhön ole jäänyt mitään sellaista, mitä ei ole tarkoitettu julkaistavaksi.
Nuoret pitävät vireessä
Työtyytyväisyyttä lisäävät mukavat työkaverit ja työnantaja, joka kannustaa kouluttautumaan ja kuuntelee työnkuviin liittyviä toiveita.
– Aina ei tietenkään voi valita työtehtäviään, mutta minä olen saanut valita tarpeeksi, mihin haluan keskittyä.
Hankala asiakas, jonka saa tyytyväiseksi, on paras asiakas.
Kaikkein parasta työssä ovat opiskelijat. Warteva nauttii siitä, että voi olla heidän tukenaan koko opiskeluajan.
– Nuoret ovat tosi fiksuja ja saavat minutkin pysymään vireessä. Sanon heille aina, että me olemme täällä teitä varten.
Asiakaspalvelussa Wartevaa innostaa eritoten ongelmanratkaisu.
– Hankala asiakas, jonka saa tyytyväiseksi, on paras asiakas. Hän lähtee hyvillä mielin ja sanoo vielä seuraavanakin päivänä moikka.
Työtä riittää
58-vuotiaalla Sirpa Wartevalla on vielä seitsemän vuotta eläkeikään. Hän ounastelee, että ehtii nähdä urallaan vielä monta kirjastokentän myllerrystä. Jyväskylän kirjastojen määrä saattaa tulevaisuudessa entisestään vähentyä.
Oman työpaikkansa puolesta Warteva ei kuitenkaan pelkää.
– Työtä kyllä riittää. Mutta kuinka kauan aivot pystyvät oppimaan uutta? hän pohtii.
