Eduskuntavaalit lähenevät, ja vaalityö käy kuumana. Kuten aina vaalien aikaan, kasvaa kiusaus olla populistinen. Taistelu äänistä on kovaa, ja yleisöön uppoavilla heitoilla saa näkyvyyttä.
Jo pitemmän aikaa on ollut selvää, että yhteiskunnassamme on muutosvoimia, jotka mielellään näkisivät nykyisenkaltaisen työehtosopimusjärjestelmän häviävän. Ammattiliitot näyttäytyvät monelle kirosanana, ja kärjekkäimmissä lausunnoissa ay-liikettä verrataan jopa mafiaan.
Näissä puheenvuoroissa unohdetaan, että työehtosopimukset hyödyttävät paitsi työntekijöitä, myös työnantajia. Työntekijöille nykyinen yleissitovien työehtosopimusten järjestelmä turvaa säälliset työehdot, työnantajille se taas tuo ennustettavuutta. Samalla yleissitovuus ehkäisee työnantajien välistä epäreilua kilpailua. Sellaisen työnantajan, joka haluaa kohdella työntekijöitään hyvin, ei tarvitse pelätä, että joku toinen samalla alalla työskentelevä työnantaja voittaa tilaukset polkemalla palkkoja ja työehtoja.
Jos kaikki saavat aina saman prosentuaalisen korotuksen, kasvaa ero isompien ja pienempien palkkojen välillä koko ajan suuremmaksi.
Yhteiskuntamme kannalta on tärkeää, että myös uusi eduskunta haluaa pitää kiinni toimivasta työehtosopimusjärjestelmästämme. Paikallinen sopiminen ei ole kirosana, vaan mahdollisuus huomioida työpaikkakohtaiset erityisolosuhteet. Se edellyttää kuitenkin toimiakseen pohjalla olevaa työehtosopimusta ja sitä, että työnantajan vastinparina neuvotteluissa on koulutettu henkilöstön edustaja, luottamusmies.
Kovaa keskustelua on käyty myös Suomen mallista – siis siitä, miten palkankorotusten pitäisi Suomessa muodostua. EK:n luovuttua oikeuksistaan neuvotella keskitettyjä ratkaisuja on palkanmuodostus Suomessa jäänyt hieman tuuliajolle. On helppoa julistaa, että palkkatason pitäisi aina määräytyä vientiteollisuuden vetämänä, mutta käytännössä se ei huomioi muun muassa julkisen sektorin palkkakehitystä. Jos kaikki saavat aina saman prosentuaalisen korotuksen, kasvaa ero isompien ja pienempien palkkojen välillä koko ajan suuremmaksi ja esimerkiksi sukupuolten välinen palkkatasa-arvo jää ikuisesti haaveeksi. Toimiva Suomen malli on täysin mahdotonta kehittää ilman, että siihen osallistetaan kaikki eri alojen neuvotteluosapuolet, myös julkinen sektori.
Äänestäjinä meidän kannattaa kuunnella käytävää keskustelua herkällä korvalla ja pohtia myös sitä, mitä populismin takaa löytyy. Ihan kaikkia väitteitä ei kannata purematta niellä, vaan myös niiden taustoihin on hyvä pureutua. Vaaliuurnilla ratkaistaan, mitkä ajatukset saavat eniten kannatusta.
