Neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä työmarkkinakentällä on ollut jo jonkin aikaa muutostilassa. Se on näkynyt konkreettisesti mm. neuvottelukulttuurin koventumisena. Ammattiliittojen olemassaolon oikeutustakin on ajoittain kyseenalaistettu. Sopimusosapuolten välien kiristyminen on ollut silmiinpistävää erityisesti yksityisellä sektorilla, paperiteollisuuden jättiyhtiö UPM yhtenä esimerkkinä.
Jyty kuten muutkaan julkisen sektorin ammattijärjestöt, joilla edustettuna on myös yksityisen sektorin henkilöstöä, eivät ole luopumassa liittotasolla tehtävistä työehtosopimuksista. Samansuuntaisia ajatuksia on toki edelleen myös työnantajaleireissä. Näin yksinkertaisesti siitä syytä, että työehtojen sisällöistä neuvottelu vaatii ennen kaikkea erityisosaamista ja laajaa työlainsäädännön tuntemusta.
Monissa yrityksissä halu paikalliseen sopimiseen on viime vuosina lisääntynyt. Ja sama trendi varmaan jatkuu tulevaisuudessakin. Tällöin on kuitenkin tärkeää pitää huolta siitä, että työntekijöiden tukena ovat henkilöstöä edustavat luottamusmiehet.
Jyty kuten muutkaan julkisen sektorin ammattijärjestöt, joilla edustettuna on myös yksityisen sektorin henkilöstöä, eivät ole luopumassa liittotasolla tehtävistä työehtosopimuksista.
Valitettavia esimerkkejä on myös tilanteista, joissa työehdoista sopimista on viety tai pyritty viemään pelkästään työnantajan ja -tekijän väliseksi. Eli että henkilöstöä edustavat luottamusmiehet eivät voisi toimia työntekijöiden tukena. Muutosvaatimuksia on perusteltu neuvottelujen ”ketteröittämisellä”. Äkkipäätään voisi kuvitella, että sehän olisi yksinkertaista ja helppoa.
Mutta entäpä jos yksimielisyyttä ei synny? Johtaako väärinkäytöksiin? Meneekö työnantajan saneluksi?
Sopimisessa on aina kaksi osapuolta. Kollektiivinen sopimisen kulttuuri on osoittanut vuosikymmenten saatossa oman voimansa. Se on ollut mm. pohjoismaisen työelämän kehittämisen ja ylipäänsä hyvinvointiyhteiskunnan yksi tärkeä perusta. Sen pohjalle on ollut hyvä rakentaa työ- ja virkaehtosopimusten pohjalta. Näin toimien vastataan työelämässä tapahtuvaan murrokseen sekä ehkäistään yhteiskunnan eriarvoistumista ja polarisaatiota. Ja mikä tärkeintä; kukaan ei jää yksin ja ilman turvaa työelämän mahdollisissa myrskyissä.
Sopimisessa on aina kaksi osapuolta. Kollektiivinen sopimisen kulttuuri on osoittanut vuosikymmenten saatossa oman voimansa.
Haasteita tulevina vuosina riittää. Hyvinvointialueiden valtuustopäättäjät valittiin aluevaaleissa muutama viikko sitten. Vuoden 2023 alusta vajaat 200 000 hyvinvointialojen ammattilaista siirtyy hyvinvointialueiden palkkalistoille ns. sote-sopimuksen piiriin. Hyvinvointialueilla tehtävä palkkaharmonisointi työnantajan vaihtuessa tulee olemaan iso rutistus.
Työehtosopimusten sorvaaminen on julkisella sektorilla kirjattu lainsäädäntöön. Jyty kuten muutkin kuntasektorin työntekijäliitot käyvät sopimusneuvottelut pääsopijajärjestöjensä kautta työnantajaa edustavan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n kanssa. Neuvotteluissa on lähdettävä kokonaisuus edellä ja huomioitava kaikki sote-alan ammattiryhmät tasa-arvoisesti. Ei vain niitä, jotka pitävät itsestään eniten ääntä.
