Tiedonvaihto etäyhteyksillä on lisännyt mahdollisuuksia ja samalla synnyttänyt mahdottomuuksia. Tiedonvaihdosta on tullut tehokasta, nopeaa ja se ulottuu yhä suuremmalle joukolle. Tieto, näkemykset, mahdollisuudet ja uudet ideat leviävät ja poikivat lisää uusia ideoita ja suuntauksia. Mutta tällä kaikella on se kuuluisa kääntöpuoli – totuudenvastaiset, harhaanjohtavat ja vihamieliset viestit leviävät myös tehokkaasti.
Kielteisenä puolena on sekin, että monet erilaiset linkit lisäävät erilaisia ryhmiä, joiden ulkopuolella oleminen voi hankaloittaa hyvää yhteistyötä ja -henkeä. Koska ryhmissä on yleensä samanmielisiä, ryhmien ajatukset voimistuvat ja asian toinen, kolmas ja neljäs puoli jäävät valtavirran huuhtomiksi.
Etätyöstä on korona-aikana tullut vakituinen ja monelle pääasiallinen työn tekemisen muoto, eikä monikaan ole halukas siitä luopumaan. Sen hyödyistä ja haitoista on jo saatu kokemuksia, mutta pitkäaikainen etätyö on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Etätyö voi vähitellen lisätä epäilyjä työkavereiden työpanoksesta. Se voi myös lisätä haitallisesti työmäärää, kun työntekopaikka on sama kuin vapaa-ajalla. Nämä osaltaan heikentävät yhteishenkeä. Yhteiset palaverit riittävän usein vähentävät epäluulojen syntymistä, ja kasvojen näkyminen kokouksen alussa lisää läheisyyden tunnetta. Etätyö nykyisessä laajuudessa edellyttää toimintatapojen päivittämistä.
Etätyö nykyisessä laajuudessa edellyttää toimintatapojen päivittämistä.
Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kritiikkiä (sivistyneesti ilmaistuna) tapahtuu yhä enemmän eikä sillä ole enää niin väliä, jos viestissä ei ole oikeaa tietoa. On niin helppoa koneen ääressä suoltaa sanomaansa tietäen, että se leviää hetkessä laajalle joukolle ja se taas antaa vallan tunteen.
Tätä valtaa käyttävät myös lapset. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta kiusaamisesta sosiaalisen median (mm. Facebookin) kautta on vuodenvaihteen aikana kirjoitettu paljon. Erityisesti videopätkät ja valokuvat kiusaamisesta ovat etovimmasta päästä ja merkkinä samalla voimistuvasta pahoinvoinnista. Näitä kiusaamisen välineitä käytetään armotta ja se jatkuu, jos asiaan puuttumista pidetään mahdottomana.
Sopimusneuvottelutkin ovat muuttuneet, kun sosiaalinen media on otettu mukaan yhä enenevässä määrin. Häiritsevintä on ollut ns. maalittaminen, jota tehdään useimmiten suurella joukolla ja kielteisessä merkityksessä. Muiden tekemisiä vähintäänkin vähätellään, ja samalla omaa erinomaisuutta korostetaan. Todellinen tilanne saadaan näyttämään erilaiselta kuin se on ollut.
Neuvottelut eivät enää pysy sopimusosapuolten välisinä, ja samalla ratkaisuun pääseminen muuttuu haastavammaksi. Vaikka toivoisin paluuta perinteisiin neuvotteluihin, olen realisti enkä usko, että tulevat sopimuskierrokset olisivat sosiaalisessa mediassa rauhoittumassa.
Tietohan on valtaa, ja valitettavasti tieto on paisunut niin laajaksi, että se sisältää kaiken valkoisesta mustaan. Tässä mediapyörityksessä ollaan joka tapauksessa mukana ja Jytyssä tehdään paljon työtä, että pää pysyy koko ajan kirkkaana.
Hyvää vuoden alkua!
