Kun Tarja Ruukala tahtoo kokeilla uutta harrastusta, hän ei emmi vaan pistää töpinäksi.
– Niin aloitin aikanaan kitaransoiton, mutta se jäi aika lailla alkuunsa. Koin, että opiskelu oli vaatinut senhetkisten elämän haasteiden keskellä liikaa ponnisteluja.
Kun ukululen suosio roihahti liekkeihin Suomessa, se alkoi helpoksi koettuna kielisoittimena kiinnostaa myös Ruukalaa.
– Ehdotin tilauskurssia työpaikallemme nelisen vuotta sitten, kun johdin Kangasalan kaupungin henkilökuntaneuvostoa – ja läpi meni!
Ukuleleaktiivi-musiikinopettajan Outi Koivuniemen opetus sai niin suuren suosion, että hän sai pitää täyteen buukattuja kursseja neljä peräjälkeen.
Tarja Ruukala on ollut jokaisella mukana ja menee seuraavallekin, jos sellainen vielä tulee. Hän osti oman soittimen jo kolmannen tunnin jälkeen.
– Huomasin, että soittaminen ja siihen keskittyminen ovat minulle mitä parhainta terapiaa. Murheet jäävät välittömästi taka-alalle.
Olen oppinut suhtautumaan omiin töppäilyihini lempeästi.
Nauru on raikunut, kun työkaverit ovat porukalla musisoineet.
– Olen oppinut suhtautumaan omiin töppäilyihini lempeästi, sillä tämän tästä ovat muutkin parahtaneet: Ei ku näin!
Ruukala kiittää opettajan opetusmateriaaleja helpoiksi ja innostaviksi, eikä niitäkään välttämättä tarvittaisi, sillä YouTube on pullollaan ohjausta ukulelen soitosta.
– Vakuutan, että sen oppii kuka tahansa, nuori tai vanha.
Vakuutan, että sen oppii kuka tahansa, nuori tai vanha.
Ukuleleaan Ruukala soittaa mielellään kaikissa tunnetiloissa, iloissa ja suruissa. Se on helposti saatavilla olohuoneen nurkassa.
– Ehkä eniten olen näppäillyt J. Karjalaisen biisejä, kuten kappaletta Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.
– Tosin tuota kappaletta ei voi soittaa laulamatta mukana, mistä seuraa se, että se on kaksin verroin haastavampaa! Ruukala nauraa.
Harrastaja todistaa, että ukulele on maineensa mukaan hyvän mielen soitin, joka lisää hymyä ja onnellisuutta.
Innostus on tarttunut nyt Ruukalan tyttäreenkin.
