Mies tunnustaa olevansa koukussa hikiliikuntaan. Sen pariin pitää päästä 4–6 kertaa viikossa ja niin, että paitaa saa pusertaa kuivaksi.
Pappa-thai vastaa osaltaan tähän vaatimukseen.
Ensimmäiset treenit olivat nelisen vuotta sitten tutussa joukossa, josta osa on tuntenut toisensa jo lapsuudesta lähtien.
– Porukkaamme on vetänyt Vuoksenturjan Markku, joka on harrastanut vuodesta 1984 alkaen eri kamppailulajeja. Porvoossa niillä on vahva historia, Jarmo Veijalainen kertoo.
Nyt tässä keski-ikäisiksi ehtineiden joukossa kutsutaan lajia leikkisästi pappa-thaiksi.
– Tiedän, että thainyrkkeily on Thaimaan kansallisurheilulaji, ja olen sitä joskus televisiosta vilkaissut, mutta meidän sovelluksemme on kaukana siitä. Notkeat thait voivat potkulla osua vastapuolta päähän. Hyvä, jos meikäläisen potku yltää toista lantion korkeuteen, Veijalainen naurahtaa ja pistää syyn kankeuden piikkiin.
Oikea tekniikka on avainasemassa, ei niinkään voima, ja juuri tämä minua viehättää – silmän, käden ja jalan yhteispeli.
Miesporukka on vuokrannut liikuntaharrastustaan varten oman vuoron paikallisesta, yksityisestä liikuntakeskuksesta.
Vuoksenturjan johtamat treenit käynnistyvät alkulämmittelyllä, jonka aikana miehet hölkkäilevät ja venyttelevät salissa. Ensimmäiset hikipisarat puskevat pintaan jo tässä vaiheessa.
Seuraavaksi on vuorossa tekniikkaosuus. Sen aikana käytetään käsiä iskuihin ja jalkoja potkuihin. Maalitauluna on erilaisia patjoja, joita on kaverin yllä.
– Oikea tekniikka on avainasemassa, ei niinkään voima, ja juuri tämä minua viehättää – silmän, käden ja jalan yhteispeli. Kun liikkeet tekee oikein, loukkaantumistenkin vaara minimoituu. Samalla tulee harjaannutettua tasapainoa ja koordinaatiokykyä.
Ennen loppuvenyttelyjä kohotetaan lihaskuntoa kuntopiirissä eli treenaamalla vaihtuvissa pisteissä tiettyä lihasryhmää 30–60 sekuntia kerrallaan. Eikä siinäkään puuhassa laiskotella, vaan tehdään toistoja hyvällä temmolla.
Urheilutaustaa miehillä on SM- ja ykkösdivisioonatasolta muun muassa koripallosta, jääkiekosta ja amerikkalaisesta jalkapallosta. Porukkahenki ja pitkä, yhteinen historia ovat miehille arvokasta pääomaa. Sen voi kuulla rennosta, hyväntahtoisesta naljailusta.
– Mielestäni olen hyvässä kunnossa. Vain liikkuvuutta voisi olla enemmän, Veijalainen analysoi.
Sama on todettu vuosittaisissa kunto- ja Cooperin testeissä, joissa hänen tasonsa on kaikilla mittareilla kiitettävä omassa ikäryhmässään, sitä notkeutta lukuun ottamatta.
– Ystäväperheen tytär kouluttautui ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi. Elokuiset syntymäpäivänsä hän järjestää joka vuosi urheilun merkeissä niin, että juhlavieraiden kunto mitataan.
– Tuo päivä on se, joka kummasti pitää liikkeessä.
