Porilaista Essi Huhtamäkeä on turha yllyttää siirtymään sähköiseen kalenteriin. Kalenterituunausta eli plannerointia harrastavalle jytyläiselle kalenteri on nimittäin paljon enemmän kuin pelkkä allakka.
– Tuunaaminen on kivaa käsillä tekemistä – voisi ehkä sanoa terapeuttistakin. Se antaa omaa aikaa, jolloin ei tarvitse huolehtia mistään muusta. On hyvä välillä sulkea muuta maailmaa pois, Huhtamäki miettii.
Porin 4H-yhdistyksessä useita vuosia työskennellyt jytyläinen Huhtamäki aloitti paperisten kalenterien käytön teini-iässä. Jo silloin hän saattoi koristella tyhjiä sivuja mieleisikseen, mutta suunnitelmallisemman tuunauksen hän aloitti vuonna 2015 tuttaviensa innoittamana.
Tuunaaminen on kivaa käsillä tekemistä – voisi ehkä sanoa terapeuttistakin.
Yleensä Huhtamäki hankkii vuoden vaihtuessa A5-kokoisen kalenterin. Sen sivuille hän liimaa tarroja, paperista valmistettuja washi-koristeteippejä ja diecuts-leikekuvia. Väriä sivuille tuovat myös eriväriset kynät ja alleviivaustussit.
Huhtamäellä on tapana esikoristella kalenterin aukeamia muutama viikko eteenpäin. Tilaa täytyy aina jättää menojen merkitsemiseen.
– Aiheet menevät kausittain. Lähellä joulua käytän joulukoristeita, keväällä kukkia ja pääsiäisenä pupuja. Väliviikkoina, jolloin ei ole juhlia, tykkään käyttää kahvi- ja eläinaiheisia tarroja.
Planneroija kantaa kalenteriaan ja värillisiä kyniään aina mukanaan.
– Jos joku soittaa, että kävisikö tapaaminen silloin ja silloin, pystyn heti tarkistamaan kalenterini.
Matkoilla Huhtamäki yhdistää harrastukseensa matkapäiväkirjan pitämisen. Näin hän teki myös kolme vuotta sitten, jolloin vietti viisi viikkoa Taiwanissa 4H-vaihdossa.
– Minulla oli tyhjä vihko, johon joka päivä kirjoitin, missä kävimme. Laitoin ylös ihmisten nimiä ja liimailin sivuille esimerkiksi elokuvalippuja.
Paperisen almanakan etu on juuri konkreettinen olomuoto.
– On kiva, kun kalenterit jäävät muistoksi. On helppo ottaa kalenteri hyllystä ja katsoa, mitä minäkin päivänä tapahtui, Huhtamäki kiteyttää.
