Suomen kansan ministeri- ja kansanedustajakokemusta voi käydä kyselemässä vaikka EU-parlamentista akselilla Bryssel-Strasbourg. Koska europarlamentaarikot ovat joko täysin palvelleita tai hieman sivussa kotimaan politiikasta, ei heidän neuvojaan voi ainakaan pitää puolueellisina.
Ilman korona-altistuksen ravintola-kohuja, pipolätkäaltistuksia tai keskustan nuorisojärjestön vuosijuhlia, tässä kolme meppiä esittää neuvonsa, kun asiasta heiltä kysyy.
Europarlamentarikko Sirpa Pietikäinen, 62, kansanedustajana 20 vuotta (1983–2003), ympäristöministerinä 1991–1995.
– Nuori naispoliitikko saa ja hänen pitää olla oma itsensä ja ylpeä siitä, mitä on ja mitä edustaa, Pietikäinen tiivistää.
Hänen mielestään naispoliitikolla on yhtäläinen oikeus ajaa omaksi kokemiaan asioita, joihin hän uskoo, ja tavalla, jota hän tahtoo.
– Siksi listoja suotavista tai sallituista tekemisestä ei voi oikein tehdä. Emmehän me kysy, mitä miespoliitikon on suotavaa tehdä. Jokainen yksilönä valitsee oman tapansa toimia.
Emmehän me kysy, mitä miespoliitikon on suotavaa tehdä. Jokainen yksilönä valitsee oman tapansa toimia.
Vanhempien mieskollegojen suhteen Pietikäinen antaa yksinkertaisen neuvon:
– Kun setäpoliitikolle iskee tarve päteä ja tuputtaa omaa asiantuntemustaan, voi naispoliitikko muistuttaa omasta oikeudestaan puhua keskeytyksettä ja selittää asiansa rauhallisesti ja periksi antamatta.
Epäreiluja umpiperiä
Sirpa Pietikäisen mukaan naisilla on politiikassa edelleen epäreilun paljon poliittisia umpiperiä.
– Olemme siinä kaikki naiset samassa veneessä ja koemme samoja ulkopuolelta asetettuja paineita. Naisia mitataan ulkonäöllä, toisin kuin miehiä. Mitä ikinä nainen onkaan, hän on liikaa tai liian vähän: liian laiha, liian lihava, liian meikattu, liian laittamaton, liian äänekäs, liian hiljainen, Pietikäinen luettelee.
Naisia mitataan ulkonäöllä, toisin kuin miehiä. Mitä ikinä nainen onkaan, hän on liikaa tai liian vähän.
Äänekäs ja mielipiteitä omaava nainen leimataan hänen mielestään heti pomottelijaksi tai turhan räväkäksi. Hänen osaamisensa usein sivuutetaan: joko se on ”väärältä” naisvaltaiselta alalta, tai miesvaltaisella alalla naisen osaaminen ja ammattitaito nähdään vähempiarvoisena kuin miehen. Lisäksi perheen ja työn yhteensovittaminen katsotaan yhä edelleen naisen vastuulla olevaksi asiaksi.
– Yleisiin paineisiin voi harva yksittäinen poliitikko vaikuttaa mitään, paitsi yrittää muuttaa olemassa olevia rakenteita omassa työssään, Pietikäinen arvioi.
Hänen mielestään kaikkien pitäisi osallistua paineiden vähentämiseen, joka lähtee työelämän rakenteista tai median ja poliittisen elämän puhetavoista.
– Nainen ei ole huono äiti, jos hänellä on ura. Tai automaattisesti epäpätevä, jos hän jakaa bikinikuvia sosiaalisessa mediassa. Meidän pitää päästä eroon näistä vanhentuneista puheenparsista ja ajattelutavoista, tähdentää Pietikäinen.
Nainen ei ole huono äiti, jos hänellä on ura. Tai automaattisesti epäpätevä, jos hän jakaa bikinikuvia sosiaalisessa mediassa.
Hän peräänkuuluttaa naisten yhteistyötä:
– Meidän naisten pitää pysyä solidaarisena toisillemme ja tukea muita naisia aina. Ja etenkin silloin, kun toinen nainen on aiheettoman ryöpytyksen kohteena.
Europarlamentarikko Miapetra Kumpula-Natri, 49, kansanedustajana 3 kautta 2003–2014.
– Nuoren naispoliitikon pitää uskoa yhteiskunnan muutoskykyyn, eikä siihen että säilytetään asiat ennallaan, Kumpula-Natri toteaa.
Hänen mielestään nuoren poliitikon on syytä osallistua erilaisiin tiimikokouksiin itsensä ympärillä, jotta voi ”leventää ja syventää ymmärrystään”. Myös muiden kuin oman puolueen kokoukset ovat suotavia.
– Ja vaikka Suomi on päässyt monissa asioissa pitkälle, sukupuolten tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu. Jos tasa-arvoasioita ei pidetä esillä, on riskinä, että kello alkaa tikittää taaksepäin, sanoo Kumpula-Natri.
Vaikka Suomi on päässyt monissa asioissa pitkälle, sukupuolten tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu.
Hän vetoaa kaikkiin naisiin, nuoriin ja vanhoihin, että kannustusta irtoaa toisille naisille. Hän lainaa yhdysvaltain entistä ulkoministeriä Madeleine Albrightiä: ”Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan.”
– Pelkkä ikä ei kerro poliittisista valmiuksista. Mutta pärjätäkseen politiikassa pitää olla itsetunto kohdallaan, sanoo Miapetra Kumpula-Natri.
Europarlamentarikko Heidi Hautala, 66, vihreiden puheenjohtajana 1987–1991, kansanedustajana 1991–1995 ja 2003–2009, ministerinä 2011–2013.
– Uran alussa naispoliitikon on syytä lopettaa turha hymyily tai nauraminen. Kaikkia ei voi miellyttää. Sama asia on vaatteiden kanssa, Hautala toteaa.
Hän kertoo tarinan, kun hän oli ommellut itse mekon ja päässyt Pirkka-lehden kanteen 1995. Nimimerkki ”Katajanokan rouvat” lähestyi häntä ja paheksui ”roikkuvaa jakkupukua” ja vielä kansikuvassa. Hän lainaa norjalaista vasemmistopoliitikkoa Berit Åsia: Teet niin tai näin, aina väärinpäin.
Joskus on vaarallista olla edellä aikaansa, ja silloin on kärsivällisesti ja sitkeästi odotettava, että maailma seuraa perässä.
– Miellyttämisen vastakohtana pitää olla tietoinen keiden varpaille astuu. Joskus on vaarallista olla edellä aikaansa, ja silloin on kärsivällisesti ja sitkeästi odotettava, että maailma seuraa perässä.
Hautala lainaa käsitetaiteilija Joseph Beuysia: ”Politiikka on taiteellista toimintaa.”
– Jos ei ole kuljettuja polkuja ja askelmerkkejä näkyvissä, luota omaan intuitioon, vaistonvaraiseen näkemykseen, neuvoo Heidi Hautala.
