Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlundin mielestä suomalaisessa politiikassa kannattaisi muistaa, että isot uudistukset eivät yleensä onnistu ilman laajaa sitouttamista.
– Jos tehdään suuria rakenteellisia uudistuksia, niin se pitäisi tehdä laajapohjaisesti. Lehmänkauppojen teko tällaisissa ei ole järkevää, hän toteaa.
Sosiaali- ja terveysuudistus eli sote-uudistus on tästä hyvä esimerkki. Päähallituspuolueet keskusta ja kokoomus päättivät tehdä kompromissin, kun ne sorvasivat hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyyn.
Keskusta toi hallituksen esitykseen maakunnat, ja kokoomus toi valinnanvapauden. Lopputulos oli sekasikiö, joka ei lopulta ole keskustan aktiivien eikä kokoomuksen aktiivien mieleen. Tällaiseen kompromissiin on vaikea sitoutua ja vaikea sitouttaa.
– Jos on yksi ratkaisu, jota yksi hallituspuolue kannattaa ja muut vastustavat, ja sitten on toinen ratkaisu, jota toinen kannattaa ja muut vastustavat, niin silloin parasta ratkaisua ei saada sillä, että nämä yhdistetään. Tällaisella saadaan kyllä eduskunnassa enemmistö, mutta kokonaisuutena uudistusta ei silloin kannata juuri kukaan aidosti. Tällainen uudistus on aina suuressa riskissä kaatua.
Ketä kiinnostaa?
Sote-uudistuksen ongelmana oli myös sen abstraktius ja keskittyminen hallintotasoihin ja muotoseikkoihin.
– Tällaisessa on vaikea saada kansalaismielipidettä uudistuksen taakse, koska se on niin abstrakti asia, eikä aidosti kiinnosta ketään. Harva ihminen miettii mitään hallinnon tasoja.
Grönlund muistuttaa, että sote-uudistuksen ainoita helposti käsitettäviä tavoitteita oli, että sosiaali- ja terveysmenojen nousua saadaan hillittyä. Tähän tavoitteeseen hallituksen olisi ollut suhteellisen yksinkertaista saada kansalaismielipiteen tuki etenkin, jos samalla turvattaisiin palveluiden laatu.
– Yksi tavoite oli saada säästöjä, mutta tätä ei tapahdu. Kun tältäkin perusteelta lähti pohja pois, ihmisten on vaikea käsittää, miksi sote-uudistus pitää tehdä, Grönlund sanoo.
Peruslähtökohta on ollut koko ajan selvä. Väestön ikääntyessä terveysmenot kasvavat. Kun palvelut ovat kuntien vastuulla, etenkään pienet kunnat eivät taakasta selviä.
– Alun perin tätä on lähdetty liian kapeasti valmistelemaan. Tämä vaatii laajempaa yhteisymmärrystä. Yksi tapa voisi olla, että kansalaiset otetaan valmisteluun mukaan jollakin tavalla. Esimerkiksi Irlannissa on ollut koolla Citizens´ Assembly, kansalaiskokous, ja sen päälle on ollut kansanäänestyksiä. Tätä on käytetty aborttioikeuden käsittelyssä ja samaa sukupuolta olevien avio-oikeuden kanssa.
Grönlund kertoo, että Kanadassa Brittiläisessä Kolumbiassa on käytetty satunnaisotannalla tehtyjä kansalaispaneeleja valmistelutyössä.
– Jos tämä halutaan eteenpäin, niin keinoina olisi saada mahdollisimman laaja parlamentaarinen tuki puolueista tai sitten hankkia kansalaismielipiteen tuki uudistukselle.
Nyt ei ole tehty kumpaakaan.
Talouskasvusta vetoapua
Kimmo Grönlund huomauttaa, että hallitus pääsee vaaleihin periaatteessa otollisissa olosuhteissa. Talous on kohentunut huomattavasti neljän vuoden takaisesta, työllisyysaste noussut ja eläkkeitäkin korotettu.
Se, että näistä edistysaskelista huolimatta hallituspuolueet ”ottavat osumaa”, kuvaa äänestäjien pettymyksen määrää. Ilman myönteistä talouskehitystä hallituspuolueiden alamäki voisi olla vielä jyrkempi.
– Pääministeri Juha Sipilä on liike-elämässään tottunut tekemään nopeita päätöksiä yksin. Demokratia on kuitenkin kaikkein hitain hallintamuoto, koska tarvitaan kaikelle enemmistön hyväksyntä. Kun Suomen hallitus on lisäksi vielä lähtökohtaisesti koalitiohallitus, niin liike-elämän mallit eivät toimi. Hän ei ehkä ole täysin sisäistänyt tätä.
Poliitikolta vaaditaan yleensä myös nöyryyttä. Vaikka kansalaiset yleensä mielellään äänestävät vahvoilta vaikuttavia johtajia, äänestäjät eivät kuitenkaan aina halua sitä, että johtaja on jääräpäinen.
– Sipilällä nöyryys on jäänyt puuttumaan.
Sipilällä on myös tapana esittää asiat siten, että niiden ratkominen olisi yksinkertaista. Monet perustavanlaatuiset esteet tai ongelmat Sipilä näkee usein ”teknisinä kysymyksinä”, mitä ne harvoin kuitenkaan ovat.
– Mitä suurempi uudistus, sitä hitaampi se on. Ellei sitten ole jokin yksiselitteinen ongelma, johon on yksiselitteinen ratkaisu, mutta harvemmin sellaista on poliittisissa kysymyksissä.
Ay-vastaisuus lyö näpeille
Myös Juha Sipilän tapa asettua ay-liikettä vastaan voi lyödä keskustaa näpeille vaaleissa. Moni keskustan äänestäjä on myös ammattiliiton uskollinen jäsen.
Grönlund muistuttaa myös, että Suomessa kansalaiset yleensä vierastavat riitelyä.
– Se, että hallituksella on eripuraa keskenään ja opposition kanssa, niin se ei koskaan tee hyvää kannatukselle, koska meillä on niin vahva konsensuksen perinne.
Riitelijöiden sijaan suomalaiset rakastavat sillanrakentajia tai sellaisina näyttäytyviä poliitikkoja. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön suuri kansansuosio perustuu pitkälti juuri tähän.
Grönlund toteaa, että vaikka Sipilän hallitus välillä viljeli melko kovaakin oikeistoretoriikkaa, veropolitiikassa tulokset ovat porvaripuolueiden peruskannattajien vinkkelistä melko laihoja. Yrittäjien verotusta ja yrittäjien maksamia erilaisia sosiaalimaksuja on saatu kevennettyä, mutta hyvätuloisten palkansaajien veroprosentit ovat pysyneet ennallaan.
– Heille hallitus on tarjonnut vähän. Veroprogressio puree ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden palkkoihin ankarasti, mutta tälle ei ole edes yritetty tehdä mitään.
Grönlundin mielestä tämä on erikoista, koska esimerkiksi Ruotsissa oikeistoallianssi lähti alentamaan palkkaverotusta myös ylemmässä keskiluokassa.
– Herääkin kysymys, että jos edes porvarihallitus ei pysty tekemään mitään Suomen veroprogressiolle, niin mikä hallituspohja sitten siihen haluaisi ryhtyä, Grönlund kysyy.
Porvari ei nuku
Grönlund arvioi, että hallituksen kyvyttömyys alentaa palkkatulon verotusta ylimmissä tuloluokissa aiheuttaa tyytymättömyyttä kokoomuksen peruskannattajakunnassa.
Toisaalta taas moni kokoomuksen äänestäjä kokee vaaleissa äänestämisen kansalaisvelvollisuudekseen. He eivät herkästi jää vaaleissa sohvalle makaamaan, vaikka olisivatkin tyytymättömiä omaan puolueeseensa.
Grönlund muistuttaa, että eduskuntavaaleissa muutokset voivat olla nopeita. Äänestäminen on hyvin reaktiivista.
– Hyvin paljon on kiinni siitä, mistä Suomi puhuu silloin, kun ennakkoäänestys alkaa. Vanhuspalvelukohu voi olla silloin jo poissa julkisuudesta, ja ihmisiä ja poliitikkoja puhuttaa jokin aivan muu aihe, Grönlund pohtii.
Professori Kimmo Grönlundin haastattelu tehtiin ennen sote- ja maakuntauudistuksen kaatumista 8.3., josta seurasi Sipilän hallituksen eroilmoitus.
