Tekoäly on kaikkien huulilla. Se tuottaa hetkessä saatekirjeen, laatii kokouksesta muistion ja kirjoittaa viihdyttävän puheen juhliin. Eikä siinä vielä kaikki! Se kirjoittaa koodia, säveltää musiikkia ja kirjoittaa lastenkirjoja. Kaiken tämän se tekee nopeasti ja usein niin laadukkaasti, ettei tekoälyn versiota enää erota ihmisen tuottamasta.
Tekoäly pistää kaiken mullin mallin niin nopeasti, ettei ehdi edes sanoa sanaa hyvinvointialueuudistus. Maailman talousfoorumin vuoden 2020 antaman arvion mukaan jopa puolet työikäisistä tarvitsee uudelleenkoulutusta vuoteen 2025 mennessä. Syynä on teknologinen kehitys.
Erilaiset muutokset näkyvät myös monen jytyläisen työssä. Usein muutos on tervetullutta, mutta valitettavasti muutokseen liittyy yleensä kokemus työn määrän kasvusta, resurssien pienenemisestä ja hyvän työn tekemisen vaikeutumisesta. Lisätään tähän päälle kasvoton tekoäly, niin ei ihme, jos alkaa hieman ahdistaa.
Muutoksen sijaan voi olla rauhoittavaa pysähtyä pysyvyyksien äärelle.
Miten ihmeessä jatkuvassa muutoksessa sitten pärjää? Muutoksen sijaan voi olla rauhoittavaa pysähtyä pysyvyyksien äärelle. Mikä muutoksessa säilyy, mikä on ankkurimme? Älykkäiden koneiden ajassa ihmisen rooli on olla korostuneesti ihminen. Siihen liittyy olennaisesti ihmisen ainutlaatuinen kyky empatiaan, kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Toinen tärkeä pysyvyys on yhteistyö. Ihminen on yksin haavoittuvainen, mutta pystyy yhdessä mitä ihmeellisimpiin saavutuksiin.
Onneksi omat työkaverit ja työyhteisö ovat tutkitustikin monelle jytyläiselle iso voimavara arjessa. Niistä lähimmistä kannattaa pitää kiinni maailman tuulissa. Siihenkään eivät koneet kykene.
Aku Varamäki
Paremman työelämän puolestapuhuja, joka oli alkuvuodesta 2023 toteuttamassa tutkimusta jytyläisten työntekijäkokemuksesta.
