Lastensuojelun jytyläinen perhetyöntekijä Kirsi Pokkinen istahtaa työpäivänsä päätteeksi nojatuoliin Perheiden talolla Tampereella. Päivä ei ole ollut ihan tavallinen.
– Eräästä asiakasperheestäni on tehty tänään lastensuojeluilmoitus. Sitä alamme selvittää huomenna sosiaalityöntekijän kanssa, Pokkinen kertaa päivän tapahtumia.
Pokkinen työskentelee Tampereen kaupungilla tehostetun perhetyön moniammatillisessa tiimissä. Hän tekee työnsä lastensuojelun asiakasperheissä, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
– Asiakkaiden tilanteet ovat välillä todella hankalia. Aikuisilla ja lapsilla on monenlaisia riippuvuuksia, sanoo Pokkisen jytyläinen esimies, perhetyönohjaaja Ulla Nissinen.
Ongelmia aiheuttavat mielenterveys, pelaaminen, puutteellinen vanhemmuus ja päihteet. Vanhemmat saattavat kiistellä lasten huoltajuudesta, ja osa yksinhuoltajista väsyy ilman verkostoja.
– Yhtä yhteistä nimittäjää ei ole. Haasteet ovat yhtä erilaisia kuin ovat perheetkin. Välillä on aika toivoton olo, kun asiakkaina on 12-vuotiaita kannabiksen polttajia, Pokkinen sanoo.
Pari asiakaskäyntiä päivässä
Nissinen ja Pokkinen ovat osa 20 hengen tiimiä, joka koostuu perhetyöntekijöistä, ohjaajista ja sairaanhoitajista. Heillä on monenlaista osaamista ja lisäkoulutusta.
– Olen vahvasti pikkulapsiosaaja. Sydäntäni lähellä ovat erityisesti leikki-ikäiset pojat. Minusta ei ole barbileikkeihin, mutta olen erittäin hyvä leikkimään autoilla, Pokkinen nauraa.
Kirsi Pokkisella on yksitoista asiakasperhettä, joissa on yhteensä 22 lasta. Tavoitteena on, että hän käy joka perheessä vähintään kerran viikossa. Asiakaskäyntejä on 2–3 päivässä.
– Kirsin työajasta noin puolet on välitöntä asiakastyötä. Siihen päälle tulevat sitten kirjaamiset, sähköpostit, puhelut, neuvottelut ja työnsuunnittelu työparin kanssa, Nissinen kertoo.
Pokkinen aloitti perhetyössä Tampereen kaupungilla yli 30 vuotta sitten. Koulutukseltaan hän on kodinhoitaja.
– En ole koskaan ajatellut vaihtaa alaa. Tykkään työstäni todella paljon. Meillä on huikea työyhteisö. En tekisi tätä työtä, jos en näkisi perheitä, jotka selviävät kriiseistään.
Luovuudelle on käyttöä
Tiimi työskentelee alueella, johon kuuluvat Tampereen kaksi köyhintä asuinaluetta sekä maahanmuuttorikkain kaupunginosa. Pokkinen käyttää työssään myös englantia.
– En koe, että minun pitäisi puhua täydellistä englantia. Minulle riittää, että asiakas tulee ymmärretyksi ja asia hoidetuksi.
Tehostettu perhetyö räätälöidään aina perhekohtaisesti, sanoo Nissinen. Se edellyttää työntekijöiltä luovuutta, joustavuutta ja muuntautumiskykyä, Pokkinen lisää.
– Joku nuori ei liiku kotoa mihinkään, jos emme istu McDonald´sille. Toisen kanssa taas ajamme autolla. Nuoren on takapenkiltä helppo kertoa, mitä hänelle kuuluu.
Pokkinen tapaa lapsia ja heidän vanhempiaan myös iltaisin ja viikonloppuisin.
– Tykkään tehdä töitä sunnuntaisin. Silloin emme käy keskusteluja, vaan teemme jotain toiminnallista ikävän arjen vastapainoksi. Museokeskus Vapriikki on yksi suosikkipaikoistamme.
”Työn reflektointiin oltava aikaa”
Tampereen kaupunki tarjoaa tehostetun perhetyön väelle kehittämispäivän pari kertaa vuodessa. Lisäksi heillä on työhyvinvointiaamupäivä kerran kuussa. Viimeksi he tekivät enneagrammeja ja stressiprofiileja kouluttaja Meri Lähteenoksan johdolla.
– Töissä on tällaista kivaakin, mikä tukee työhyvinvointia ja jaksamista. Lisäksi meillä on säännölliset työnohjaukset. Reflektointiin on tässä työssä pakko olla aikaa, sanoo sosionomi Ulla Nissinen.
Työntekijät saavat myös osallistua varsin vapaasti erilaisiin koulutuksiin, ja palkkakin nousi tehostetussa perhetyössä aavistuksen alkuvuodesta, Pokkinen kiittelee. Omasta jaksamisestaan hän huolehtii tarttumalla kirjaan.
– Olen kova lukemaan dekkareita. Murha viikossa pitää virkeänä. Luen bussissa varsinkin kotimatkalla. Siinä aivot saavat muuta ajateltavaa. Käyn myös ahkerasti suomipop-keikoilla.
Nissisen pään nollaavat puolestaan lapset. Hän on kahden tytön lähivanhempi, ja illat täyttyvät kotiaskareista ja lasten harrastuksista.
– Minulla on yksi lapsivapaa päivä viikossa. Silloin koitan nähdä ystäviäni. Todellista vastapainoa työlleni tuo 120-vuotias mummonmökki, jota remppaan omilla taidoillani.
