Ajankohtaista
08.03.2022

Erityisnuorisotyö:

Snäppiä ja tiktokkia, mutta tärkeintä on edelleen kohtaaminen

Digitalisaatio on haastanut nuorisotyön jatkuvaan muutokseen, ja korona-aika laittoi keksimään uusia työtapoja. Yksi on kuitenkin pysynyt: kohtaaminen ja sen tärkeys. Jytyläinen erityisnuorisotyöntekijä Pia Niilo-Rämä kertoo työstään Pieksämäen kaupungilla.

Teksti: Pia Niilo-Rämä Kuvat: Pia Niilo-Rämä
Erityisnuorisotyöntekijä Pia Niilo-Rämä

Pia Niilo-Rämä, Pieksämäen kaupungin erityisnuorisotyöntekijä

43 vuotta, aviomies ja kaksi alakouluikäistä lasta.

Pientilallinen. Asumme mummoni kotipaikalla Kääköllä, joka sijaitsee Haukivuorella. Haukivuori on ollut osa Mikkeliä vuodesta 2007. Aittarakennus toimii lampolana, ja vanhan navetan kivijalka puutarhan paikkana.

”Aloitin työurani Haukivuoren kunnalla nuorisotyöntekijän sijaisena keväällä 2000 ja sitten ajauduin Humakiin Suolahdelle opiskelemaan alaa. Valmistumisen jälkeen Pieksämäen nuorisotoimi on kolmas työpaikkani, ja olen viihtynyt siellä vuodesta 2009 asti.

Tulin alun perin töihin hankkeeseen, ja siitä sitten siirryin erityisnuorisotyön piiriin. Työnkuva on laaja ja monipuolinen: vastaan lasten ja nuorten osallisuudesta, koordinoin nuorten kesätyöpaikkoja, olen tiloilla illoissa, kouluilla ja kaduilla jalkautumassa sekä puuhailen kulttuurisen nuorisotyön parissa.

Ajattelen itse, että tehtäväni on toimia sosiokulttuurisena innostajana/kasvattajana nuorisokasvatuksen kentällä.

Vapaa-ajalla liikun luonnossa, marttailen ja käyn kulttuuririennoissa sekä järjestän erilaisia tapahtumia asuinkylälläni.

Työaikaa kuluu somessa yllättävän paljon. Epämukavuusalueella pitää snäpätä, tiktokata ja tuottaa monenlaista sisältöä eri kanaviin.

Siitä kun aloitin työurani yhteisöpedagogina vuonna 2004 ollaan tultu huimaa vauhtia eteenpäin. Digitalisaatio on haastanut nuorisotyön jatkuvaan muutokseen. Ilmiöitä tulee ja menee nopealla syklillä.

Työaikaa kuluu somessa yllättävän paljon. Epämukavuusalueella pitää snäpätä, tiktokata ja tuottaa monenlaista sisältöä eri kanaviin. Suurin haaste on tehdä siitä sisällöstä nuorille mielenkiintoista, aina se ei onnistu.

Perinteinen nuorten kohtaaminen kasvokkain on edelleen paras ja tärkeä osa tätä työtä.

Asia mikä on pysynyt – kohtaaminen ja sen tärkeys. Korona on vaikeuttanut ja laittanut nuorisotyön keksimään uusia tapoja kohdata. Väittäisin kuitenkin, että perinteinen nuorten kohtaaminen kasvokkain on edelleen paras ja tärkeä osa tätä työtä. Pikaviestimet ovat hyvä lisä kohtaamiseen, ja näen että niiden tehtävä on täydentää kokonaisuutta. Siksi minun ja muidenkin on tärkeää olla siellä epämukavuusalueella.

Kulttuurinen nuorisotyö on ollut hyvin vähissä ja tuntuu, että siitä on helpointa niistää rahoitusta. Raamissa on pysyttävä ja tehtävä ratkaisut mihin rahaa käytetään. Ilokseni osallisuus ja nuorten kuuleminen nähdään tärkeänä. Kutsuja satelee jos johonkin ryhmään sekä lausuntoja väkerretään monille tahoille. Tässä on työntekijänä joutunut olemaan asiantuntija asiassa kuin asiassa.

Joskus voisi olla vähemmän strategiatyötä tai toimintasuunnitelmaa ja enemmän toimintaa.

Joskus voisi olla vähemmän strategiatyötä tai toimintasuunnitelmaa ja enemmän toimintaa. Nuorisotyön tärkeyteen on herätty valtakunnassa laajasti, ja nuorisotyön ammattilaisilta kysellään nuorista ja heidän asioistaan. Toivottavasti tämä näkyy myös rahallisesti eikä vain hienoina puheina.

Pieksämäellä nuorten asia ovat hyvällä tolalla, heitä kuullaan ja aidosti kuunnellaan. Vaikka nyt paljon puhutaan nuorten pahoinvoinnista, niin täytyy kuitenkin muistaa, että suurimmalla osalla nuorista menee ihan hyvin. Nuoruus itsessään on haaste ja siitä voi selvitä. Selvisin minäkin.”

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.