Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti maatalouslomituslakien valmistelun avoimella seminaarilla. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun avaamaa seminaaria seurasi poikkeustilalain ensimmäisenä päivänä tietokoneidensa äärellä yli 300 lomitusasioista kiinnostunutta.
– Lomitus tukee kotieläintilallisen raskasta arkea, ja ammattitaitoisten lomittajien ansiosta yrittäjät voivat viettää vapaapäivänsä huoletta. Lomitus on yhtä tärkeä hyvinvointipalvelu kuin muutkin sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevat palvelut, Kiuru painottaa.
– Maatalouden rakenne muuttuu nopeasti, ja siksi on tarpeen tarkastella myös lomituspalveluita. Työvoiman saatavuus ja sitoutuneisuus on iso asia, jos lomituksen halutaan toimivan kunnolla myös jatkossa.
Lomitus on yhtä tärkeä hyvinvointipalvelu kuin muutkin sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla olevat palvelut.
Kiuru kertoi lomituslain uudistuksen etenevän kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa lakiin tehdään vain kiireellisimmät muutokset. Hallitusohjelmassa on luvattu kuusi miljoonaa euroa lisärahaa muutoksiin ja lomituspalveluiden kehittämiseen. Toisessa vaiheessa tehdään laajempi lakiuudistus, joka vastaa tulevaisuuden tarpeisiin.
– Pitää muistaa, että lomitusjärjestelmä on koko ajan Euroopan unionin valvovan silmän alla, ja sitä tarkastellaan valtiontukisäännösten näkökulmasta. Myös Suomen valtio odottaa uudelta lomitusjärjestelmältä tuottavia ratkaisuja, Kiuru tähdentää.
”Lisää lomapäiviä”
Pirkanmaalainen maitoyrittäjä Mika Nieminen painotti lomituksen olevan tärkeä osa maatalousyrittäjän sosiaaliturvaa ja työssä jaksamisen tukemista. Se turvaa myös maamme huoltovarmuutta.
– Ruokaa tarvitaan ja tuotetaan, oli kriisi tai ei, Nieminen muistuttaa.
Hän toivoo maksuttomien vuosilomapäivien lisäämistä 26:sta 28 päivään. Nieminen esittää myös, että alle 3-vuotiaiden lasten hoitamiseen pitäisi saada maksullista sijaisapua 250 päivää nykyisen sadan päivän sijaan, jolloin tilanne vastaisi paremmin muun yhteiskunnan hoitovapaamallia. Toiveissa on myös omaishoitovapaan mahdollistaminen maatalousyrittäjille sijaisavun kautta.
Ruokaa tarvitaan ja tuotetaan, oli kriisi tai ei.
Lomituksen hallinnoinnissa Nieminen luottaisi nykyiseen malliin, jossa Mela kantaisi valtakunnallisen kokonaisvastuun ja kuntien hoitamat paikallisyksiköt olisivat riittävän suuria, jotta toiminta olisi tehokasta.
Joustoa työaikoihin
Maatalouslomittajat ry:n toiminnanjohtaja Raimo Kivineva toivoo lomittajien kokoaikaisen työn lisääntyvän, jotta lomittajat pysyisivät paremmin alalla.
– Täysipäiväisyyttä tukisi esimerkiksi se, että tila voisi ostaa lomittajan osa-aikaisen työpäivän jatkeeksi tuettua maksullista lomitusta nykyistä edullisemmalla taksalla, Kivineva ehdottaa.
Toinen haaste, johon etujärjestössä törmätään jatkuvasti, on lomittajan työajan mitoitus. Tilan olosuhteet ja lomittajan henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat huomattavasti työmenekkiin tilalla. Työajan laskennassa pitäisikin Kivinevan mielestä olla riittävästi joustoa molempiin suuntiin. Samaa ehdottavat myös maatalousyrittäjät.
Kivineva muistutti, että noin puolet lomituspäivistä on sijaisapuja, ja siksi yksityiset palveluntarjoajat eivät ole ratkaisu lomitusten järjestämiseen laajemmin.
– Olisi eduksi, jos yksi taho, esimerkiksi Mela, kantaisi vastuun lomituspalveluiden toteuttamisesta koko maassa, sillä jatkossa on entistä hankalampaa saada yksittäinen kunta ottamaan vastuu ison alueen lomituksista. Tämä on nähty paikallisyksiköiden yhdistymisissä jo nyt, Kivineva tietää.
Lomittajien tarve vähenee
Sosiaali- ja terveysministeriössä lomituslakeja valmistelevat erityisasiantuntija Mikko Rissanen ja hallitussihteeri Anne Vänskä.
Rissanen kertoi, että maitotilojen lukumäärä vähenee nykyisestä 6 000 tilasta vuoteen 2025 mennessä reiluun 4 000 tilaan, mikä vähentää huomattavasti lomittajien määrää.
– Tänä vuonna lomituksiin kuluu laskennallisesti 3 100 lomittajan kokoaikainen työpanos, mutta viiden vuoden päästä enää 2 300 lomittajan työpanos. Tilat kuitenkin suurenevat ja teknologia lisääntyy, joten lomittajien ammattitaitovaatimukset kasvavat, Rissanen sanoo.
– Karjatilojen ja lomittajien määrän väheneminen johtaa luonnollisesti myös siihen, että lomitusta hallinnoivien yksiköiden määrän pitää vähentyä. Tälläkin hetkellä riittäisi 10 paikallisyksikköä nykyisten 40:n sijaan.
Tilat suurenevat ja teknologia lisääntyy, joten lomittajien ammattitaitovaatimukset kasvavat.
Anne Vänskä kertoi, mitä muutoksia lomituslain uudistamisen eri vaiheissa on tarkoitus tehdä. Ensimmäisessä, vuonna 2022 voimaan tulevassa vaiheessa muutetaan lomaoikeuden perusteita.
– Jatkossa lomaoikeutta ei kytketä myel- ja yel-vakuutusten voimassaoloon. Työtulojen suuruuskaan ei ole enää sijaisapumaksun eikä tuetun lomituksen maksun peruste. Tämä muutos johtuu EU:n valtiontukisäännöistä, Vänskä valottaa.
– Yrittäjyyden päätoimisuusvaatimus jää myös pois lomaoikeuden ehdoista ja ratsu- ja ravihevoset putoavat kokonaan pois lomitusjärjestelmästä.
Vänskä ihmetteli, miksi vain kymmenesosa tiloista järjestää lomituksensa itse.
– Itse järjestetty lomitus on valtion kannalta tehokasta ja edullista, joten sen käyttö pitäisi tehdä houkuttelevammaksi. Onkin pohdittava, voisimmeko nostaa kustannuskorvausta itse järjestetyn lomituksen osalta.
Toisessa, viimeistään vuonna 2025 valmistuvassa vaiheessa lomituslakia uudistetaan perusteellisemmin. Silloin lomittajan laskennalliseen työaikaankin on luvassa enemmän joustoa.
Lomituksen hallintomalli on suurimpia ratkaistavia asioita. Vänskä pitää Mela-mallia, jossa Mela vastaisi sekä lomituksen hallinnosta että toteuttamisesta, mielenkiintoisena. Yhden vastuutahon mallissa lomituslain tulkinnat ja palvelun laatu pysyivät yhtenäisinä läpi valtakunnan.
– Kaikki vaihtoehdot hallinto- ja toteutusmallin osalta ovat aidosti avoinna. Järjestelmä voi jatkua nykymallilla tai esimerkiksi jokin voittoa tavoitteleman organisaatio, kuten ProAgria, voi ottaa kokonaisvastuun lomituksesta. Toivon, että kaikki ne ihmiset ja tahot, joita lomitus koskee, ottaisivat nyt aktiivisesti kantaa ja esittäisivät mielipiteitään lakivalmistelun pohjaksi, Vänskä kannustaa.
