”Työni on monipuolinen. Päätehtäväni on ohjata, tukea ja auttaa oppilasta/opiskelijaa koulupäivän aikana. Usein meillä koulunkäynninohjaajilla on aamu- ja/tai iltapäivätoiminnanohjausta.
Osa-aikaisuuksia ja kesäkeskeytyksiä
Aika monella ohjaajalla on nykyään osa-aikainen työsopimus n. 30–35h/vk. Monelle on työsopimukseen kirjattu kesäajaksi lomautusta/kesäkeskeytystä, kun koulut ovat kiinni ja meille ei ole näyttää muuta työtä. Samassa kunnassa tai kaupungissa saattaa olla useita erilaisia työsopimuksia ohjaajien kesken, riippuen siitä, missä vaiheessa heille on työsopimuksia kirjoitettu.
Määräaikaisia on myös paljon, eli heidän työsopimuksensa alkaa elokuun alkupuolella ja loppuu toukokuun loppuun mennessä ja kesät he ovat työttöminä.
Ohjaaja, ei avustaja
Valitettavan moni kunta/kaupunki on vielä pitänyt koulunkäynninohjaajien ammattinimikkeenä koulunkäynninavustajaa. Itse koen tämän päivän koulumaailmassa olevani pikemminkin ohjaaja kuin avustaja. Työni on ohjaamista opettajan rinnalla tasa-arvoisena työparina. Minulla on ollut onnea työvuosieni aikana, että olen saanut toimia todella mahtavien opettajien työparina. Heistä olen imenyt itseeni paljon oppia.
Palkkaus ei mielestäni ole vielä työnvaativuuden tasolla.
Hyvän perustan sain vajaat kymmenen vuotta sitten oppisopimuksella suoritetusta koulunkäynnin sekä aamu- ja iltapäivätoiminnnanohjaajan koulutuksesta. Mutta eniten olen oppinut työtä tekemällä ja työpareiltani. Ohjaajien ja opettajien yhteistyötä ja tiimityöskentelyä pitäisi käydä molempien ammattiryhmien koulutuksessa. Kun molemmat osapuolet osaavat hyödyntää molempien osaamisen, työteko on ihan huippua ja tuloksia saadaan, oppilaat ja vanhemmat tietävät, että molemmat aikuiset ovat oppilaita varten.
Aikaisemmin mainitsin jo palkkauksen epäkohtia, osa-aikaisuuden ja lomautukset. Palkkaus ei mielestäni ole vielä työnvaativuuden tasolla. Usein ohjaaja työskentelee pienemmän ryhmän kanssa, opettaja toisen ryhmän kanssa. Opettaja on pedagogisesti vastuussa tunneista, ja ohjaaja toimii opettajan ohjeiden mukaisesti.
Ohjaajalla tulee olla keinoja, millä tavalla voi oppilasta auttaa oppiaineissa, millaisia apuvälineitä, työtapoja yms. käytetään. Mitä, jos opettajan antamat ohjeet eivät toimikaan, ei aina voi lähteä kyselemään, mitä sitten vaan ohjaajalla täytyy olla ”pelisilmää” erilaisissa tilanteissa. Ohjaajat saattavat työskennellä yhtenäiskouluilla, joissa on vuosiluokat 1-9. Ohjaajilta vaaditaan melkoista muuntautumiskykyä ja osaamista, jotta pystyy vaihtamaan lennosta luokkaa ja osallistumaan oppiaineen ohjauksessa.
Miksi minä tätä työtä teen?
Työni antaa niin paljon. Ne iloiset kasvot ja huomenet, pienet keskustelutuokiot oppilaiden kanssa aamuisin kyytivalvonnoissa koulun pihalla. Ne riemunkiljahdukset aamuisella pihalla, kun kaverit näkevät toisensa, ne iloiset pelaajat, jotka pallon kanssa kiiruhtavat areenalle pelaamaan ennen tuntien alkua, ne hiukan uniset ja haukottelevat, joilla on asiaa, mitä eilen tai tänään on jo tapahtunut, ilot ja surut. Se, kun aamulla luokkaan mennessä oppilaat alkavat kertoa sitä ja tätä. Itse työskentelen pienryhmässä, oppilaistamme tulee todella tärkeitä kuin omia lainalapsia.
Mutta pienet linnunpoikasemme on päästettävä lentoon, pesän reunalla olemme heitä työntämässä eteenpäin, elämä kutsuu ja toivon, että olen omalta osaltani saanut antaa heille jotain tärkeää.
Parina vuonna on jo kevätjuhlissa ollut silmät märkinä, kun oppilaamme ovat seisseet peruskoulunsa päättävien oppilaiden joukossa. Luopumisen tuskaa! Mutta pienet linnunpoikasemme on päästettävä lentoon, pesän reunalla olemme heitä työntämässä eteenpäin, elämä kutsuu ja toivon, että olen omalta osaltani saanut antaa heille jotain tärkeää. Jotain tärkeää, millä he tulevat selviämään eteen tulevista haasteista. Oppilaidemme eteneminen on välillä hitaampaa kuin yleisopetuksen isoissa ryhmissä. Pienetkin edistysaskeleet ovat suuria onnenhetkiä.
Oppilailta saat välittömästi palautteen, totuudenmukaisen. Niin positiivisen kuin rakentavankin palautteen. Tärkeintä työssäni on kohtaamiset. Kohdataan se oppilas, kuunnellaan, ollaan läsnä, oli se kohtaaminen sitten lyhyt tai koko koulupäivän pituinen.
Kasvattaja, tsemppari, päänsilittäjä, tiimipari
Koulunkäynninohjaaja on työpäivänsä aikana muuntautumiskykyinen. Hän on yhden työpäivän aikana; kasvattaja, kuuntelija, hoitaja, tsemppari, ohjaaja (niin hyvässä kuin pahassa), sylittäjä, päänsilittäjä, neuvoja, riitojen sovittelija (joskus olen sanonut päivän päätteeksi, kun on ollut useampi riidan sovittelu, että seuraavan kerran, kun on valtakunnansovittelijan paikka auki, minä haen sinne), työ- ja tiimipari, olla luokan korvat ja silmät, kun opettaja opettaa, ohjaaja tarkkailee ja tekee havaintoja.
Aina ei ole hyvä päivä. Joskus tulee rankastikin tekstiä joidenkin oppilaiden suusta, on hankala päivä, ei voisi vähempää kiinnostaa opiskelu. Sekin kuuluu työpäivään. Onneksi ei joka päivä. Silloin pitää olla se aikuinen, joka ottaa oppilaan huonon päivän vastaan, asettaa hänelle rajoja, ohjaa oikeanlaiseen käytökseen, keskustellaan ja yritetään selvittää, mikä huonon käytöksen takana on. Paras kommenttini on ollut erään äidin kommentti, että meidän lapsi luottaa sinuun niin satasella. (Usein inttämistä, riitatilanteita, motivaatio hukassa).
Itse tunnen valtavaa ammattiylpeyttä työstäni.
Kun oppilaat lähtevät kotiin, ohjaaja työ jatkuu; työvuorolistojen tekoa, seuraavan päivän materiaalien valmistelua, oppilaspalavereja, koulutusta, luokan järjestämistä…
Itse tunnen valtavaa ammattiylpeyttä työstäni. Koen, että saan olla tärkeässä työssä. Olla yksi monista aikuisista, jotka antavat oppilaille eväitä tulevaisuuteen. Kasvattamassa heitä yhteiskuntamme tuleviksi jäseniksi. Tätä työtä tehdään suurella sydämellä.”
