Kun Annika Saarikko (kesk) palasi elokuussa vuoden perhevapaalta ministeritöihin, moni asia oli äkisti muuttunut. Pääministeri oli vaihtunut. Saarikosta tuli keskustan uusi puheenjohtaja syyskuun alussa.
– Olin lähtenyt vuotta aiemmin toimialalta, jolla oli hyviä tulevaisuusnäkymiä. Nyt kulttuurialalla on isoja huolia tulevaisuudesta. Toiminta, joka perustuu voimakkaasti ihmisten kohtaamiselle ja kokoontumisille, on ottanut koronakriisissä valtavan iskun vastaan, Saarikko kuvailee.
Parin kuukauden jälkeen ministeri ei ollut tavannut kasvokkain kuin kourallisen virkamiehiä.
– Kovin muutos oli koronan tuoma työelämäkulttuuri. Kaikki perustuu etäyhteyksiin. Kaipaan ihmisten kohtaamista. Myös tähän työhön ilahduttavasti liittyviä ensi-iltoja ja taidetapahtumia on paljon normaalia vähemmän, ministeri kertoo hieman haikeana.
Ensin avattiin kirjasto
Elokuussa, töihinpaluuviikolla, kulttuuriministeri sai vihkiä oman piskuisen kotikuntansa Oripään uuden kirjaston. Se sai tilat keväällä valmistuneesta K-kaupan liikerakennuksesta.
– Kirjasto sai nimenkin, mistä olen valtavan ylpeä. He ajattelivat, että kun Helsingillä on Oodi, meidänkin kirjastolla pitää olla nimi. Siitä tuli Kertoja.
Vasta tämän tehtävän myötä tajusin, miten kansainvälisesti ainutlaatuinen meidän kirjastojärjestelmämme on, miten korkeasti kirjastohenkilökunta on koulutettu ja miten moninaisiin tehtäviin kirjasto on muuntautunut.
Korona sulki ensimmäiseksi kirjastot, mutta Saarikon mielestä Suomesta kertoo jotakin se, että ne myös avattiin ensin. Käyttöaste on korkea: viime vuonna lainaajia oli lähes kaksi miljoonaa.
– Myönnän, että vasta tämän tehtävän myötä tajusin, miten kansainvälisesti ainutlaatuinen meidän kirjastojärjestelmämme on, miten korkeasti kirjastohenkilökunta on koulutettu ja miten moninaisiin tehtäviin kirjasto on muuntautunut.
– Se on peruspalvelu, josta täytyy pitää kiinni! Saarikko sanoo painokkaasti.
Hän lisää, että kirjasto on lakisääteinen tehtävä, ja lakia päivitettiin kolmisen vuotta sitten.
Saarikko kertoo, miten kävi aikoinaan kirjastossa paitsi lainaamassa, myös netissä, kun nettiä ei kotona vielä ollut. Esikoiselleen hän on jo opettanut kirjaston käyttöä.
– Olin tosi lukeva lapsi. Uskon, että ilman kirjastoja kiinnostuksen kohteeni olisivat suuntautuneet toisella tavalla. Kirjasto on ollut minulle iso ikkuna maailmaan, ja se oikeastaan liikuttaa minua, hän sanoo – hieman liikuttuen.
Kirjastot voisivat olla demokratian toreja, keskustelujen areenoita – tasapuolisesti eri puolueille.
Saarikko haluaisi olla kehittämässä kirjastoja niin, että ne voisivat toimia entistä vahvemmin julkisina tiloina ja riippumattomana maaperänä esimerkiksi yhteiskunnallisille keskusteluille.
– Kirjastot voisivat olla demokratian toreja, keskustelujen areenoita – tasapuolisesti eri puolueille, Saarikko toivoo.
Sitra tekee jo tätä: se pilotoi syksyllä aloittamaansa Kirjastot kansanvallan foorumeina -hanketta kuudella paikkakunnalla, Turusta Inariin, ensi kesään saakka.
– Tätä hanketta haluan tukea ja seuraan mielenkiinnolla, koska se on yksi uusi tunnistettu rooli kirjastolle.
Digitaalisten kirjojen Saarikko uskoo haastavan jatkossa kirjastoja entistä enemmän. Hänestä kirjastot voisivat lainata äänikirjoja vielä nykyistä joustavammin.
Tekijöitä nuorisotyöhön
Saarikko ei usko minkään vaarantavan kirjaston ydintehtävää, mutta sen pitää pysyä ajassa kiinni.
Erityisesti hän toivoo ideoita lasten ja nuorten lukemisen lisäämiseksi.
– Voisivatko kunnissa nuorisotyö ja kirjasto tehdä parempaa yhteistyötä? hän miettii, koska on lisäksi nuorisotyöstä vastaava ministeri.
Lisätalousarvioissa, joita on tehty tänä vuonna historiallisen monta, on tehty lisäyksiä nimenomaan etsivään nuorisotyöhön.
Ministeri aavistelee, että ihmisillä, joilla meni huonosti ennen koronaa, menee nyt entistä huonommin.
– Lisätalousarvioissa, joita on tehty tänä vuonna historiallisen monta, on tehty lisäyksiä nimenomaan etsivään nuorisotyöhön. Näillä rahoilla on tarkoitus palkata ihmisiä tekemään sitä. On tärkeää, että kunnat kohdistavat nämä rahat siihen, mihin hallitus ne tarkoitti, Saarikko tähdentää.
Korona syvensi jo ennestään heikkoa kuntataloutta, jota hallitus yrittää lievittää tämän ja ensi vuoden aikana yhteensä noin 2,7 miljardilla eurolla.
Saarikkoa huolettaa, että vastuu monesta lapsesta ja nuoresta on siirtynyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon koteihin.
– Se, millaiset ovat vanhempien valmiudet, vaikutti keväällä erityisen paljon lapsen ja nuoren pärjäämiseen koulussa. Nuorisotiloja on ollut suljettuna. Nuorisotyöntekijä tai opettaja, joka on voinut olla ainut turvallinen aikuinen lapsen elämässä, onkin jäänyt etäämmälle, Saarikko sanoo.
Hän kiittää, että myös nuorisotyö teki upeita loikkia digitaalisuuteen – eikä se kohderyhmälle ollut edes loikka vaan arjesta tuttu asia.
Vetovoimasta pitovoimaan
Ongelmien kanssa painivien pienten kuntien pitäisi vetovoiman sijasta keskittyä pitovoimaan, siihen, miten ne pitävät asukkaat tyytyväisinä. Tätä on esittänyt aluetutkija Timo Aro, jota on haastateltu myös Jyty-lehdessä.
Aron mukaan satsaus nuorisotyöhön vähentää kasvavia sotemenoja.
Saarikko on ehdottomasti samaa mieltä: panostamalla nuorisotyöhön tai lapsi- ja perhepalveluihin voidaan parhaimmillaan vähentää kalliita lastensuojelun kustannuksia.
– Tiedämme, että kasvavin lastensuojelun tarvitsijaryhmä on nuoret. Toivon, että nuorisotyö vahvistaisi otettaan vanhemmuuden tuessa. Vaativuustaso teini-ikäisten vanhemmuudessa on vähintään samanlainen kuin pikkulapsiperheessä.
Onneksi nykyiset nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvet osaavat puhua mielenterveyden ongelmista ihan toisella tavalla kuin yksikään sukupolvi ennen.
Saarikko muistelee, että pääkaupunkiseudulla noin joka kymmenes nuori on mielenterveyden erikoissairaanhoidon palveluiden piirissä.
– Perusterveydenhuollon rakenteet eivät toimi, jos heti joudutaan menemään erikoispalveluiden tasolle. Tässä voisi nuorisotyöllä olla vahvempi rooli perustason tukena. Onneksi nykyiset nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvet osaavat puhua mielenterveyden ongelmista ihan toisella tavalla kuin yksikään sukupolvi ennen. Arvostan sitä!
Keskustan tuoreelle puheenjohtajalle kysymys kuntien pitovoimasta on tärkeä. Keskusta haluaa edistää ajatusta monipaikkaisesta arjesta, jossa suhde kotiseutuun voisi säilyä myös myöhemmin elämässä.
– Tämän ministeritehtävän myötä olen tullut poikkeuksellisen vakuuttuneeksi siitä, että juuri koulutusmahdollisuudet ovat tärkein osa alue-elinvoimaa. Sillä, mihin nuori elämänsä asettaa, on valtava merkitys.
Vähenevät pelituotot
Suurin osa valtion budjetin kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyömenoista on rahoitettu tähän asti Veikkauksen rahapelitoiminnan tuotoista. Tuotot vähenevät, koska Veikkauksen halutaan pienentävän pelihaittoja.
Vielä viime vuonna rahapelitoiminnan tuotot olivat noin miljardi euroa.
Tarkoituksenani on, että teemme riippumatonta selvitystä siitä, mihin kasvaneet rahatuotot ovat viime vuosina menneet.
Syksyn budjettiriihessä hallitus päätti, että valtio kompensoi tuensaajia ensi vuoden osalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö sai kompensaatiota noin 141 miljoonaa euroa, mutta päätös koski vain ensi vuotta.
– Mitä tämä tarkoittaa nuorisotyölle, huippu-urheilulle tai sote-järjestöille, siihen ei ole kenelläkään vielä vastausta. Tarkoituksenani on, että teemme riippumatonta selvitystä siitä, mihin kasvaneet rahatuotot ovat viime vuosina menneet. Mietimme, mikä olisi vähintään tarvittava perustaso, Saarikko selvittää.
Sekin on auki, miten tuottoja paikataan ensi vuodesta eteenpäin.
– Nyt alkaa valmistautuminen – ei vain vuoteen 2022 – vaan pidempään näkymään siitä, miten uuteen tilanteeseen sopeudutaan.
Ministerin mielestä yksi mahdollisuus on, että Veikkaus saisi luvan myydä peli-ideoitaan maailmalla, mikä kasvattaisi sen tuloja. Koko ongelmaa se ei kuitenkaan ratkaise.
