Siltamäen mukaan Y- ja Z-sukupolvet haluavat työltä merkityksellisyyttä. Politiikassa korostuvat arvokysymykset ja pohdinta, mikä on kunkin arvojen mukaista. Koulutuskeskustelussa puolestaan ovat viime vuosina korostuneet oma jaksaminen ja toimeentulo.
-Identiteettipolitiikka tunkeutuu ”kaikkialle” ja erilaiset moraalikysymykset sytyttävät kulttuurisotia. Meillä on pääsy koko maailmaan, mutta näemme vain itsemme. Olisi aika, että ehtisimme ajattelemaan myös muita, Siltamäki kirjoittaa.
Elämäntapa materialistista
Siltamäki toteaa, että nuorison koko elämäntapa on materialistista. Esimerkiksi diginatiivius on mahdollista vain talouskasvun ansiosta.
– Nuorison identiteetin rakentaminen on tiiviisti sidoksissa kuluttamiseen, ja kulutusvalinnat ovat nuorille luonteva poliittisen osallistumisen tapa.
-Väitetään, että nuoriso olisi jälkimaterialistista, mutta esimerkiksi vapaa-ajan arvostaminen rahan sijaan on mahdollista vasta, kun taloudelliset reunaehdot täyttyvät. Useimmilla meistä on nykyään varaa tavoitella elämältä muutakin kuin vain rahaa.
Pamfletin alaotsikko kuuluu Kuinka yltäkylläisyys sai meidät ajattelemaan vain itseämme.
Sukupolvikeskustelut, joita ei ole vielä käyty
-Pamflettini on katsaus sukupolvikeskusteluihin, joita ei ole vielä käyty, mutta jotka varmaan vielä käydään.
Siltamäen mukaan mediassa esitellään kapealla sektorilla onnistuneita, itseään toteuttavia yksilöitä.
– Pelkään, että nuorille on pieni järkytys, etteivät ihan heti pääse tekemään unelmatöitään. En itsekään päässyt heti ensimmäisessä työssäni tekemään huippureportaaseja, koska en osannut.
Siltamäki suosittelee, että pamfletista kannattaa lukea myös vitsit, joita on säilötty useille sivuille.
Pamfletissa Siltamäki toteaa, että nuorten poliittisessa osallistumisessa identiteettipolitiikka korostuu. Ja identiteettipolitiikalla tarkoitetaan hänen mukaansa sitä, että poliittinen liikehdintä rakentuu identiteettiryhmien ympärille, esimerkiksi sukupuoli, seksuaalinen identiteetti, mieluummin kuin taloudellisten etujen.
-Se on ainakin tässä mittakaavassa uutta poliittisessa kulttuurissamme. Nykyisiä sukupolvia yhdistää voimakas yksilöllistyminen.
Siltamäki katsoo, että haitallisinta identiteettipolitiikka on konsensuksen ja yhteisymmärryksen kannalta.
-Demokratiassa on vaikea saada ratkaisua, jos ei voi tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Asiat eivät ratkea, jos alamme riidellä myös samaa mieltä olevien kanssa.
Siltamäki haluaisi ajatella, että markkinataloudessa on mahdollista ratkaista nuorille tärkeitä kysymyksiä, kuten ilmastokriisi ja huoltosuhde. Parempiakaan järjestelmiä ei ole tiedossa. Uskon, että kuluttajien käyttäytyminen muuttaa yritysten toimintaa. Onhan McDonald’sissakin vegaaninen hampurilainen.
