Ylen Perjantaista tuttu Sean Ricks voi esittäytyä paitsi toimittajana ja juontajana, myös aloittelevana runoilijana ja kirjailijana. Syksyllä ilmestyvä omaelämäkerrallinen kirja kertoo muun muassa juoksemisesta.
Kaikkia titteleitä edeltää aina tamperelaisuus, joka on iso ja koko ajan kasvava osa Ricksiä.
– Tampere on rento ja kotikutoinen yhteen tulemisen paikka, joka koko ajan luo itseään.
Ricksillä ei ole mitään muitakaan kaupunkeja vastaan.
– On hyvä, että Suomessa on useampia vahvoja keskuksia.
Miten tamperelainen Perjantai syntyi?
– Ystäväni, tuottaja Pasi Toivonen sai tehtäväkseen kehittää uuden ohjelman Ajankohtaisen kakkosen tilalle, ja tahtoi minut siihen mukaan. Tammikuussa 2016 aloitimme Pekka Vahvasen kanssa Perjantain juontajina.
Kolmisen vuotta olet vetänyt ohjelmaa yksin – mikä on merkittävin ero entiseen?
– Minun on nyt uskallettava enemmän: Ottaa vastuuta, kasvaa, tuoda omaa persoonaa esiin.
– Kun minulta kysyttiin, tahdonko jatkaa yksin, päätin, että oli oikea aika haastaa itseäni, päästää irti turvapeitosta.
Ketkä Perjantaita tekevät?
– Meitä on tiivis, perheenomainen noin 10 hengen tiimi. Yhdessä pyörittelemme ideoita ja pohdimme puhujavieraita.
Yritän aina suhtautua uteliaasti ihmisiin. Olen haastatellut henkilöitä laidasta laitaan.
Onko vastaan tullut vierasta, josta et kerta kaikkiaan pidä? Tai aihetta, johon et suostu kajoamaan?
– Ei! Yritän aina suhtautua uteliaasti ihmisiin. Olen haastatellut henkilöitä laidasta laitaan.
– Tabuaiheitakaan ei ole. Kaikesta voi puhua, riippuu vain, miten. Tykkään mennä kohti vaikeita asioita.
Entä jos takana on paha päivä ja edessä suora lähetys?
– Lähetyspäivinä käyn yleensä 10–15 kilometrin juoksulenkillä tyhjäämässä päätäni.
– Yritän suhtautua rennolla otteella. Juuri ennen lähetystä sytytän sisäisen valoni ja herätän teräni.
Juuri ennen lähetystä sytytän sisäisen valoni ja herätän teräni.
Miten huolehdit jaksamisestasi?
– Panostan aikaan läheisten ja ystävien kanssa.
– Pyrin olemaan sekoittamatta työtä ja vapaa-aikaa. Elämässä on hyvä olla terveet rajat ja yksinkertaisuutta.
– Liikunta on erityisen tärkeää. Olen kuin koira: viihdyn todella paljon ulkona. Olen aina halunnut osata juosta, ja viime vuonna sen opin. Kun jotain aloitan, olen periksiantamaton heittäytyjä. Viime vuonna osallistuin polkujuoksukisaankin. Nyt juoksen muuten vain, juoksemisen ilosta.
Pyrin olemaan sekoittamatta työtä ja vapaa-aikaa. Elämässä on hyvä olla terveet rajat ja yksinkertaisuutta.
Minkälainen on some-maailmasi?
– Pidän itselleni tiukkaa some-kuria. Mitä vähemmän, sen parempi – pätee myös uutisten seurantaan. Olla toimittaja ei ole koko elämä.
– Opin paljon anti-some-kollegaltani Pekka Vahvaselta: elämässä on niin monia kiinnostavampia asioita.
Olet viime vuosina ryhtynyt tutustumaan juuriisi – miksi?
– Kun tulee ikää ja lapsia, alkaa kiinnostaa, mistä on tullut, mitä kaikkea on tapahtunut.
– Ehkä siten haen ymmärrystä sekä itsestäni että perheestäni.
Mitä odotat tältä vuodelta, ammatillisesti? Entä Perjantain tulevaisuudelta?
– Odottamattomia asioita.
– On ilo keksiä uutta ja yllättyä.
Ilves vai Tappara?
– Ei kysymystäkään: Tappara!
