Pitkän linjan maatalouslomittaja Anne Ahola vastaa puhelimeen vapaapäivältään Kuhmoisista. Puhetta pulppuaa kuten edunvalvojalta pitääkin. Näytelmäharrastuksellakin lienee osuutensa puhetulvaan. Kotipihalla vilistävät kaksi kissaa, kymmenen kanaa ja kukko kertovat, että eläimet ovat Aholalle tärkeitä.
– Maatalouslomittajan ammatissa on parasta se, että saa tehdä töitä eläinten kanssa. Työvuoron lopussa on mukava kuunnella ja katsella, kun navetta on hiljainen ja eläimillä on hyvä olla, Ahola kuvailee.
– Sekin on hienoa, että me lomittajat voimme päästää maatalousyrittäjät vapaalle ja tukea heidän jaksamistaan. Maatalousyrittäjät ja lomittajat ovat tärkeitä lenkkejä yli 300 000 ihmistä työllistävässä ruokaketjussa.
Maatalouslomittajan ammatissa on parasta se, että saa tehdä töitä eläinten kanssa.
Ahola aloitti maatalouslomitukset 18-vuotiaana ja on toiminut lomittajana 38 vuotta. Tällä hetkellä hän on Sastamalan paikallisyksikön palveluksessa ja hoitaa lomituksia Kangasalan ja Oriveden alueilla. Aholan innostus yhteisten asioiden hoitamiseen on johtanut siihen, että hän on toiminut 17 vuotta luottamusmiehenä. Tällä hetkellä hän on ensimmäistä kauttaan Jytyn liittovaltuustossa.
Yläkouluun puhumaan
Lomittajapula on viime vuosina pahentunut monien lomittajien jäätyä eläkkeelle. Ahola on pohtinut, kuinka nuoria saataisiin innostettua alalle.
– Olisi hyvä, että paikallisyksiköt tarjoaisivat aktiivisesti työssäoppimis- eli TET-jaksoja yläkoululaisille. Joku eläimistä kiinnostunut ysiluokkalainen saattaisi innostua maatalouslomittajan työstä ja voisi hakeutua maatalouskouluun, Ahola ehdottaa.
– Kouluihin ja etenkin opinto-ohjaajiin kannattaisi pitää muutenkin yhteyttä. Itse ajattelin tarjoutua Kuhmoisten yläkouluun kertomaan maatalouslomittajan työstä.
Maatalouslomittajien hallitukseenkin on valittu nuorisovastaava, jotta yhdistys osaisi suunnata toimintaansa myös nuoremmalle polvelle.
Jaksaminen huolettaa
Työssä jaksaminen on maatalouslomittajien puheenaiheena vuodesta toiseen.
– Isoin huoleni puheenjohtajana on maatalouslomittajien, lomitushallinnon ja maatalousyrittäjien jaksaminen. Eläintenhoitotyö on fyysisesti raskasta ja usein myös kiireistä. Askelmittariini saattaa kertyä 30 000 askelta työpäivän aikana, Ahola kertoo.
Työssä jaksamista edesauttaa se, että työympäristö on kunnossa. Lomittajan ammatti on eläinten arvaamattomuudesta johtuen tapaturma-altis, joten muun työympäristön pitää olla turvallinen.
– Yhtenä hyvänä puolena paikallisyksiköiden kasvamisessa on se, että työnjohto ehtii tehdä aikaisempaa enemmän työpaikkakäyntejä. Isoissa yksiköissä myös lomittajia edustavilla työsuojeluvaltuutetuilla on paremmat resurssit toimia, Ahola näkee.
Isoin huoleni puheenjohtajana on maatalouslomittajien, lomitushallinnon ja maatalousyrittäjien jaksaminen.
Työajan mitoitukseen tuore puheenjohtaja haluaa kiinnitettävän enemmän huomiota. Eläinten kanssa tulee yllätyksiä päivittäin, ja ne pitäisi huomioida työajan mitoituksessa.
– Olisi hyvä, jos lomituksen hallinnosta vastaavan Melan vastuuhenkilöt tulisivat muutamaksi päiväksi töihin lomittajien kanssa. He huomaisivat, että kaikki ei suju aina niin kuin paperilla on suunniteltu.
Omasta työkyvystään Ahola pitää huolta liikkumalla säännöllisesti.
– Sähly on ehdoton suosikkini. Sählyvuorolle on päästävä joka viikko, vaikka sen jälkeen lonkat ovatkin kipeät. Se on pieni hinta hauskasta liikunnasta hyvässä seurassa, Ahola nauraa.
