Into opiskeluun syttyi salakavalasti, yllättäen ja vähän pakonkin yllyttämänä, kun palvelusihteeri Eija Vainio joutui terveyssyistä vaihtamaan työpaikkansa Asikkalan kunnan palveluksessa kirjastoon.
Sen myötä tuli tarve suorittaa tieto- ja kirjastopalvelujen ammattitutkinto.
Opiskelu maistui vuosikymmenten tauon jälkeen yllättävän mukavalta.
– Nälkä kasvoi syödessä! Huomasin olevani kiinnostunut monista eteen tulleista, uusista asioista. Olisin halunnut tietää niistä paljon lisää.
– Kun tulin jutelleeksi tuntemuksistani opettajani kanssa, hän ehdotti, että ryhtyisin jatkamaan opintoja avoimessa yliopistossa.
Vainio ei tiennyt, että niitä voi suorittaa millä tahansa koulutuspohjalla, vain verkossa mukaan ilmoittautuen.
Informaatiotutkimuksen perusopintoihin liittyvät kurssit eivät Tampereen avoimessa yliopistossa tuntuneet vaikeilta. Kirjastossa saatu työkokemus auttoi monissa kohdin.
Unelmiin syttyi toive saada suorittaa kokonainen korkeakoulututkinto.
– Olin hakukelpoinen merkonomin tutkinnollani, joten lähdin ensi kertaa pääsykokeisiin vuonna 2019. Silloin jäin viiden pisteen päähän.
Vuoden päästä onnisti – ja se oli myös työvoitto. Vainio oli käyttänyt paljon aikaa ja voimia pääsykokeeseen valmistautumiseen.
Itkin ja tärisin onnesta, kun luin verkosta saaneeni opiskelupaikan!
– Itkin ja tärisin onnesta, kun luin verkosta, Opintopolusta, saaneeni opiskelupaikan!
Läheiset, työkaverit ja sukulaiset elivät sydämellä ja kannustaen elämänmuutoksessa mukana.
Vainio anoi opintovapaata ja taloudelliseksi turvaksi palkansaajan aikuiskoulutustukea. Kolmen lapsen yksinhuoltajuuden kokeneella ei juuri säästöjä ollut.
Hän kuitenkin tiesi, että tarkalla taloudenpidolla opiskeluvuosiin – unelman täyttämiseen – olisi varaa.
Sitten hän ryhtyi järjestämään muuttoa Tampereelle, itselleen täysin vieraaseen kaupunkiin, mikä tarkoitti maantieteellistä irtiottoa kaikesta tutusta ja turvallisesta.
Korona on vanginnut kotikoneen ääreen, mikä on ollut monille henkisesti raskasta, myös minulle.
Nyt Vainio opiskelee toista lukuvuotta viestinnän monitieteisen kandidaattiohjelman informaatiotutkimuksen opintosuunnassa, muttei ollut vielä lokakuun alkuun mennessä istunut kertaakaan luentosalissa muiden opiskelijoiden kanssa.
– Korona on vanginnut kotikoneen ääreen, mikä on ollut monille henkisesti raskasta, myös minulle. Tiedemaailmassa verkostoituminen on tärkeää – jo kouluttautumisen aikana. Siihen ei ole nyt ollut mahdollisuutta.
Vainion omat opinnot ovat toistaiseksi edenneet suunnitellusti.
– Tein itselleni heti aluksi kalenterin, jota olen pyrkinyt tunnollisesti noudattamaan. Opiskelen kurinalaisesti ja tavoitteellisesti. Yhtenä päivänä keskityn korkeintaan kahteen eri aineeseen.
Ehkäpä pääsen juhlimaan filosofian maisterin papereita ja kuusikymppisiäni yhdellä kertaa!
Aika varsinaisena tutkinto-opiskelijana on tavanomaista lyhempi, koska hänellä on avoimen yliopiston puolelta hyväksi luettavia kursseja.
– Ehkäpä pääsen juhlimaan filosofian maisterin papereita ja kuusikymppisiäni yhdellä kertaa! Vainio naurahtaa.
Iskeeköhän seuraavaksi palo väitellä tohtoriksi?
– Semmoiselle en ole suonut ajatustakaan, elän päivän kerrallaan – ja nautin opiskelijaelämästä.
