Putouksesta, Pelimiehestä ja Perunasta tuttu esiintymisen ammattilainen Joonas Nordman myöntää, että eteen tulee myös hetkiä, joina valkoinen valhe on paikallaan.
– Silti on turha yrittää olla muuta kuin oma itsensä. Pystyäkseen siihen, on voitava luottaa elämän kantavan.
Sinulla on monta toimenkuvaa. Miten kommentoit väittämää ”Viisi virkaa, kuusi nälkää”?
– Se kuvastaa koko ajan paremmin pirstaleista nykytyöelämää.
– Omasta työstäni ulospäin näkyy vain osa. Olen Yellow Filmissä viihteen kehitysjohtaja ja osakas, ja paljon myös kameran takana.
Omasta työstäni ulospäin näkyy vain osa. Olen Yellow Filmissä viihteen kehitysjohtaja ja osakas, ja paljon myös kameran takana.
Näyt pian taas talk showssa?
– Kyllä. Joonas Nordman Show jatkuu nyt maaliskuussa.
Mikä on Porin merkitys sinulle?
– Vahva osa minua. Sen haluan myös säilyttää.
– Rakas, mutta ei enää kotikaupunki 13 vuoteen. Siellä ovat isä, isoäiti ja veljet, ystäviä. Äiti asuu täällä Helsingissä.
Pyrit useasti sekä Teatterikorkeakouluun että Tampereen Nätyyn. Miksi lopetit hakemisen? Kaihertaako?
– Hain molempiin pari kertaa vuosina 2006–2009.
– Turhauduin. Minullahan oli jo paikka Iltalehdessä ja olin alkanut tehdä stand upia.
– Ehkä kaihersi muutaman vuoden, muttei enää. Olen työssäni tavannut monia teatterikoulun käymättömiä tunnustettuja näyttelijöitä.
Olet tehnyt myös näyttelijäntöitä, viimeksi Perunan pääroolissa Untamona. Millainen kokemus elokuvan teko oli?
– Oli hienoa päästä kuvauksiin Liettuaan, josta on tullut elokuvateollisuuden suurvalta. Kansainvälisessä työryhmässä löytyi pian hyvä yhteys.
– Tv-työhön verrattuna kuvauspäiviä oli enemmän.
Työskentelit toimittajana ja uutispäällikkönä Iltalehdessä. Olet luonnehtinut sitä vaihetta harharetkeksi?
– Se oli positiivinen harharetki. Työ oli kiinnostavaa, mutta tajusin, ettei se ollut suuri unelmani.
– Päädyin Iltalehteen armeijan kautta – suoritin osan varusmiespalvelustani Ruotuväki-lehdessä. Iltalehti-jaksoa kesti 2008–2012.
– Iltapäivälehtityöhön sisältyy paljon tragediaa ja kuolemaa. Herkkänä ihmisenä aloin pelätä kyynistyväni.
Iltapäivälehtityöhön sisältyy paljon tragediaa ja kuolemaa. Herkkänä ihmisenä aloin pelätä kyynistyväni.
Et viihdy somessa. Miksi?
– Lähdin Facebookista 10 vuotta sitten. Vierastan kaiken jakamisen kulttuuria. En ole sillä tavalla huomionkipeä.
– Ajatuksiani saan esille muun muassa talk showssani.
Olet sanonut: ”Menestys syntyy vahvuuksien tunnistamisesta, kannustuksesta ja sinnikkyydestä.” Mitkä ovat vahvuuksiasi? Mistä odotat ja saat kannustusta? Synnyitkö sinnikkääksi?
– Kannustus on tärkeää kaikille. Ei riitä, että itse kokee olevansa hyvä, meistä jokainen tarvitsee vahvistusta pyrkimyksilleen. Lasten päähän ei silti pitäisi istuttaa epärealistisia unelmia. Vanhempani onnistuivat niin kannustuksessa kuin realismissa.
– Pettymyksiäkin pitää kohdata, siten syntyy sinnikkyyttä. Pystyn jo olemaan kiitollinen esimerkiksi teatteriopintojeni kariutumisesta.
Kaikesta voi tehdä huumoria. On aiheita, joista ei kannata heti tehdä huumoria, kuten monet koronan lieveilmiöt.
Millaiselle huumorille naurat?
– Olen kaikkiruokainen. Tyylilajilla ei väliä, kunhan on tehty hyvin ja tyylillä.
Mistä et ikinä tekisi huumoria?
– Kaikesta voi tehdä. On aiheita, joista ei kannata heti tehdä huumoria, kuten monet koronan lieveilmiöt.
– Humoristien vanha ohje on: Tragedia + aika = komedia.
