2020 piti olla Nooralotta Nezirin paras vuosi ikinä. 100 metrin aiturin hallikausi alkoi hienosti, edessä olivat Tokion olympialaiset ja EM-kisat Pariisissa, missä mitali oli realistinen tavoite. Sitä olivat myös oman ennätyksen, 12,81, rikkominen sekä SE:n takaisinvoitto.
Sitten tuli korona ja perui kaiken. Pettymys piti niellä ja tavoitteita siirtää. Tähän elämä oli jo ehtinyt koulia 27-vuotiasta huippu-urheilijaa.
Olit 6-vuotias, kun perheesi joutui kolariin, jossa äitisi sai pysyvän aivovamman. Miten se teihin vaikutti?
– Tiivisti välejämme entisestään. Perhe on ykkönen! Olemme aina puhaltaneet yhteen hiileen.
– Kun kolmisen vuotta sitten muutin Porista Jyväskylään, perässä tulivat puolisoni Ville-Matti Rantalan lisäksi äitini ja siskoni.
Kisojen peruuntuminen oli raskas prosessi, joka taas kerran kirkasti urheilu-uran lyhyyden. Minulla on vielä jäljellä ehkä 2–4 vuotta.
Vuosi 2017 oli erityisen raskas. Miten selvisit siitä?
– Silloin kova henkinen ja fyysinen taakka purkautui ylirasitustilana, jonka vaikutuksia tunnen yhä. Olin niin sairas ja väsynyt, että pohdin, pääsenkö enää koskaan siitä tilasta irti.
– Muutto, uusi valmentaja ja uudet kuviot auttoivat. Siitäkin ajasta seurasi paljon hyvää.
Millaisena näet tulevaisuutesi nyt kesällä 2020?
– Kisojen peruuntuminen oli raskas prosessi, joka taas kerran kirkasti urheilu-uran lyhyyden. Minulla on vielä jäljellä ehkä 2–4 vuotta.
– Ei tämäkään vuosi silti hukkaan mene. Yritän keskittyä hetkeen ja tehdä sen, minkä voin: harjoitella ja pitää huolta terveydestäni.
Millaista työtä huippu-urheilu on?
– Kokonaisvaltaista. Yhtä paljon henkistä kuin fyysistä. Haastavaa ja välillä hyvin raastavaa, kun oma kroppa toimii täysin mystisesti.
– Se vaatii uhrauksia, myös läheisiltä.
Huippu-urheilu vaatii uhrauksia, myös läheisiltä.
Mikä siinä on parasta?
– Kun saa ylittää itsensä ja saavuttaa työvoittoja.
– Urheilussa voi myös kokea vahvoja tunteita äärilaidasta toiseen.
Mitkä ovat vahvuutesi työssä?
– Järkkymätön tahto, jonka avulla olen selvinnyt monesta vaikeudesta.
– Olen myös fyysisesti vahva. Voima on tullut määrätietoisesti treenaten.
– Heikkouttani, tekniikkavarmuutta, pyrimme koko ajan parantamaan.
Keitä kuuluu työyhteisöösi?
– Vaihtelevasti kollegat, jotka ovat myös kilpailijoitani. Tällä erää treenaan vain yhden aitajuoksijan, lahjakkaan Julia Enarvin kanssa. Hän on sen verran nuorempi, että kilpailuasetelmaa ei synny.
– Minua monin tavoin tukevaan tiimiini kuuluu asiantuntijoita valmentajasta psykologiin.
Olet johtamiseen ja organisointiin erikoistunut kauppatieteiden maisteri. Miten voit työssä hyödyntää koulutustasi?
– En vielä suoraan urheilussa, mutta ehkä myöhemmin yrityksessäni.
Pelko on voimakas sana, mutta koen pelottavaksi sen, etten pääsisi saavuttamaan tavoitteitani.
Yrityksesi kantaa lempinimeäsi NoLo. Millainen yritys se on?
– Toistaiseksi se toimii lähinnä urheilu-urani tukena, mutta toivon joskus elättäväni itseni yrittäjänä.
– Nyt vielä haetaan bisnesideaa.
Mitä pelkäät? Miten voitat pelkosi?
– Pelko on voimakas sana, mutta koen pelottavaksi sen, etten pääsisi saavuttamaan tavoitteitani.
– Senkin yritän kääntää edukseni: Miksi ajatella pahinta, joka ei välttämättä edes toteudu.