Tämä on ensimmäinen Jyty-lehden kirjoitukseni Jytyn tuoreena edunvalvontajohtajana. Astuin Marja Lounasmaan isoihin saappaisiin marras–joulukuun vaihteessa.
Jytyn edunvalvontajohtajaksi on ollut helppo solahtaa. Tein vuosina 2003–2017 pitkän rupeaman Tehyn edunvalvonnassa, joten kunta-alan neuvotteluasiat ovat tuttuja. Toki paljon ehti tapahtua niiden vajaan kuuden vuoden aikana, kun toimin tasa-arvolain noudattamista valvovana tasa-arvovaltuutettuna: sote-sopimus tehtiin, ja sote-uudistuskin saatiin maaliin.
Myös ”syrjähyppy” valtion virkamieheksi toi osaamista ja kokemusta, josta on hyötyä Jytyn edunvalvonnan vetäjänä. Työelämän tasa-arvokysymykset ovat olleet tasa-arvolain keskiössä sen säätämisestä vuodesta 1987 asti. Ikävä kyllä monet ongelmat ovat ajankohtaisia 36 vuoden jälkeenkin: sukupuolten välinen palkkaero, raskaussyrjintä ja työmarkkinoiden voimakas sukupuolisegregaatio eli työmarkkinoiden jakautuminen nais- ja miesenemmistöisiin aloihin.
Työelämän tasa-arvo ei toteudu itsestään. Poliittisilla päättäjillä, työmarkkinajärjestöillä, työnantajilla ja henkilöstön edustajilla on kaikilla roolinsa. Sukupuolten tasa-arvo muistetaankin ainakin juhlapuheissa nostaa yhdeksi suomalaisen yhteiskunnan painopisteeksi ja ylpeyden aiheeksi.
Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on lukuisia hyviä tasa-arvokirjauksia, mutta valitettavasti vain osa niistä toteutui – merkittävin lienee perhevapaauudistus. Se antaa hyvät lähtökohdat tasa-arvoistaa hoivavastuuta ja edistää työelämän tasa-arvoa, kunhan uudistus huomioidaan myös työ- ja virkaehtosopimuksissa ja työpaikkatason käytännöissä. Valitettavasti hallitus ei saanut vietyä maaliin asti palkka-avoimuuden lisäämistä ja raskaussyrjintäsuojan vahvistamista, joita erityisesti työnantajapuoli vastusti voimakkaasti.
Onko sinulla tietoa oman työpaikkasi tasa-arvosuunnitelmasta?
Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma on niin ikään ollut henkitoreissaan, eikä mistään aidosti vaikuttavista toimenpiteistä ole kyetty sopimaan – ikuisia segregaation purkamishankkeita en osaa sellaisina pitää. Mikäli samapalkkaisuusohjelmaa jatketaan tulevalla hallituskaudella, olisi siihen saatava mukaan myös ammattiliitot ja työnantajaliitot, joilla on päätösvalta sopimus- ja palkkapolitiikassa.
Vastuu sukupuolten tasa-arvon edistämisestä on myös jokaisella työpaikalla. Vähintään 30 hengen työpaikoilla olisi tehtävä tasa-arvosuunnitelma, jossa päätetään toimenpiteistä, joilla tasa-arvotilannetta voidaan konkreettisesti kehittää. Tasa-arvosuunnitelman osana on tehtävä myös palkkakartoitus, jotta voidaan puuttua mahdollisiin sukupuoleen liittyviin palkkaeroihin. Tasa-arvovaltuutetun työssäni jouduin valitettavasti huomaamaan, että tasa-arvosuunnitelmat on monilla työpaikoilla tehty ”sinne päin”: työpaikan tasa-arvotilannetta ei ole juurikaan analysoitu, eivätkä toimenpiteet ole kovin konkreettisia.
Myös jytyläisillä henkilöstön edustajilla ja rivijäsenilläkin on tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä omalla työpaikallaan. Onko sinulla tietoa oman työpaikkasi tasa-arvosuunnitelmasta, tai oletko ollut mukana tekemässä sitä?