Leevi and the Leavingsin kappaleessa Pohjois-Karjala farkut vaihtuvat verkkarihousuun ja kaljaa juodaan auringon nousuun. Tähän lauseeseen palaan tuonnempana.
Isieni laulumailta idästä on kantautunut varsin ikäviä uutisia viime aikoina. Joensuun kaupunki ilmoitti taannoin aloittavansa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut, ja 24.10.2019 uutisoitiin Siun soten aloittavan myös koko henkilöstöään koskevat vastaavat neuvottelut. Nämä neuvottelut koskettavat noin 10 000 henkilöä, mikä on missä tahansa mittakaavassa mitattuna huomattava määrä.
Jo ennestään Pohjois-Karjala ”loistaa” kärjessä työttömyystilastoissa. Syyskuun 2019 työllisyyskatsauksen mukaan maakunnassa työttömien työnhakijoiden osuus työnhakijoista on 12 %, kun maan keskiarvo on 8,6 %.
Molemmissa yt-neuvotteluissa on väläytelty myös henkilöstön irtisanomisilla, mikä lienee myös todennäköistä, koska kovin tuntuu olevan hankalaa keksiä muita säästökohteita neuvotteluiden lopputuloksina riippumatta siitä, missä yt-neuvotteluita käydään. Tässä suhteessa Pohjois-Karjala tuskin tekee raikasta poikkeusta.
Odotettavissa onkin, että syyskuun 2019 lopun työllisyyskatsauksen luvut ovat loppuvuodesta taas karummat. Muistan vuosien takaa sloganin ”ilo elää Karjalassa”, mutta tuon voinee kohta muuttaa muotoon ”ilo elää työttömänä Karjalassa”, sen verran vähän kotiseudultani on kantautunut hyviä uutisia viime vuosina.
Jos näistä ikävistä uutisista haluaa jotain positiivista hakemalla hakea, niin Pohjois-Karjala ei suinkaan ole yksin. Yt-neuvotteluita on menossa tai alkamassa ympäri Suomen maata, niin kunnissa/kuntayhtymissä kuin yksityiselläkin sektorilla, ja poikkeuksetta kaikissa ovat esillä olleet henkilöstöä koskevat vähennykset.
Työntekijöiden edunvalvontaa hoitavilla luottamusmiehillä on hikiset ajat edessä, ja heille jo tässä vaiheessa toivotan kovasti voimia ja pitkää pinnaa puhumattakaan työntekijöistä, jotka elävät epätietoisuudessa ympäri maata.
Lause, jolla aloitin tämän kirjoituksen, tuli väistämättä mieleen sen takia, että kohta isolla osalla pohjoiskarjalaisilla työntekijöillä voi olla aikaa vaihtaa tiukat housut vähän löysempiin. Toivottavasti sitä kaljaa ei sentään juoda auringon nousuun, ja mahdollista kurimusta kestetään muin keinoin.
Näin lopuksi pyydän anteeksi teiltä, jotka haluatte ajatella kaikesta löytyvän aina jotain hyvää, mutta minä en siihen pysty näiden uutisointien keskellä.
