Sunnuntai-ilta, ja tuleva työviikko ahdistaa. Pohdiskelen tulossa olevaa kaaosta, sitä, miten siitä selviydyn, kuinka monta tuntia on seuraavaan perjantai-iltapäivään. Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei! Ei minustakaan enää, sillä olen unelmatyössäni, mutta työuralleni mahtuu myös kokemus, jolloin työpaikalta löytyi työn imun sijaan lähinnä työntöä.
Vietämme töissä ison osan aikuiselämästämme. Töissä on toki käytävä toimeentulon takia mutta ei ole samantekevää, miten siellä viihdytään. Työhyvinvointi on tärkeä osa työssä jaksamista.
Työhyvinvointia lisää hyvä työyhteisö ja parhaat työkaverit – on ihanaa, jos töihin on kiva mennä myös siksi, että pääsee moikkaamaan ystäviä. Työhyvinvointia edesauttaa sekin, että saa tehdä arvojensa mukaista työtä tavalla, joka tuntuu oikealta. Joskus omaa tekemistä on pakko sopeuttaa annettuihin resursseihin. Säästöjen ristipaineessa voi tuntua, ettei saa edes tilaisuutta tehdä työtään hyvin.
Työhyvinvointia lisää hyvä työyhteisö ja parhaat työkaverit.
Jokainen meistä voi tehdä oman osuutensa parantaakseen omaa ja työkavereidensa työhyvinvointia. Työnantajalla on kuitenkin suurin vastuu työhyvinvoinnista – siitä, että työpaikalla on asiallinen toimintakulttuuri ja koulutetut esihenkilöt. Töiden on oltava hoidettavissa tavalla, joka ei itsessään aiheuta pahaa oloa.
”Töitä tänne on tultu tekemään, ei viihtymään” on lause, jota kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan. Me Jytyssä työskentelemme sen eteen, että toinen ei poissulje toista, eikä kenenkään tarvitsisi mieli maassa laskea sunnuntaisin, kuinka monta maanantaita eläkeikään vielä on.
