Näkökulmat
25.03.2021

Sopien, ei sopimusten järjestelmää repien

Paikallinen sopiminen puhututtaa. Suomen Yrittäjillä on jo pitkään ollut tavoite ajaa suomalaista työehtojärjestelmää nurkkaan ja korvata se työnantajan ja työntekijän välisellä sopimisella. Erikoista on, että nyt myös EK käyttää samoja argumentteja, vaikka tavoitteen eteneminen käytännössä tarkoittaisi, ettei työnantajien kannata enää järjestäytyä. Moni työntekijäkin ajattelee, että sopisi palkastaan paremmin itse.

Keskustelussa on syytä erottaa toisistaan työehtosopimuksiin pohjautuva ja ne syrjäyttävä paikallinen sopiminen. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Lainsäädäntö määrittää meillä vain työehtojen minimitason. Poistuessaan työehtosopimukset jättäisivät ison loven työntekijän palkkapussiin mutta myös muihin työsuhteen ehtoihin. Työehtosopimusten mukana menisivät palkalliset perhevapaat, pidemmät palkalliset sairauslomat, pidemmät vuosilomat, työajat, ilta- ja lauantailisät ja paljon muuta.

 Työehtosopimusten mukana menisivät palkalliset perhevapaat, pidemmät palkalliset sairauslomat, pidemmät vuosilomat, työajat, ilta- ja lauantailisät ja paljon muuta.

Saisiko yksittäinen työntekijä todella sovittua itselleen kaikki edellä mainitut edut? Niiden saavuttamisen takana on tuhansia ja taas tuhansia työtunteja ja asiantuntemusta – ammattiliittoja ja niihin järjestäytyneitä työntekijöitä. Ne on neuvottelemalla, vaikuttamalla, jopa lakkoilemalla puserrettu kaikkien työntekijöiden hyväksi. Ilmaiseksi niitä ei ole saatu. Jos neuvotteluosapuolina olisivatkin työnantaja- ja työntekijäliiton sijaan työnantaja ja työntekijä, niin kumman asema on vahvempi? Sanomattakin lienee selvää, mikä on oma kantani työehtosopimusten syrjäyttämiseen, mutta sanotaan se kuitenkin. Ei missään nimessä. Työehtosopimusjärjestelmä on suomalaisen työehdoista sopimisen ydin. Sopimusten yleissitovuus estää mahdollisuuden hakea epäreilua kilpailuetua työntekijöiden selkänahasta.

Saisiko yksittäinen työntekijä todella sovittua itselleen kaikki edellä mainitut edut?

Tämä ei tarkoita, etteikö paikallisella sopimisella olisi tilausta. Valtakunnan tasoisilla työehtosopimuksilla on mahdotonta huomioida kaikkia erityisolosuhteita, ja on tärkeää, että niitä voidaan muokata työpaikkakohtaisesti. Sopimisen pohjana on kuitenkin oltava työehtosopimus ja sopijana työntekijöiden puolesta luottamusmies, joka on tehtävään koulutettu. Kunta-alalla paikallisen sopimisen kulttuuri on pitkä. Ehkäpä yrityspuolikin voisi hakea sieltä mallia.

Onko sitten reilua, ettei järjestäytymätön työnantaja saa solmia paikallisia sopimuksia? Sopimusoikeuteen kuuluu, että voidakseen muokata sopimusta, on oltava siinä osallisena. Järjestäytyminen on työnantajalle aivan yhtä helppoa kuin työntekijällekin.

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.