Näkökulmat
20.06.2019

MM-joukkueelta oppia

Kesäkuussa järjestöjen työntäyteinen vuosi jää taakse. On hetki aikaa hengähtää ennen kuin aletaan valmistautua uuteen rutistukseen. Rytmi tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta nopeammaksi, ja uusia hoidettavia asioita on yhä enemmän. Vai johtuuko se vain työelämän suurista muutoksista ja kiristyvästä työtahdista?

Oman työpaikan epävarmuus tai muut vaikeudet saattavat heijastua jäsenten mukana myös paikallisyhdistysten toimintaan ja liitonkin hallintoon. Puretaan pahaa mieltä ja väsymystä niissä, vaikka siellä toimivat henkilöt eivät vaikeuksiin ole syyllisiä. Kunpa osaisimme tukea ja kannustaa toisiamme parhaaseen suoritukseen emmekä kampittaisi muita oman väsymyksemme tai katkeruutemme vuoksi.

Ei ammattijärjestöissä pitäisi olla varaa sisäiseen eripuraan, sillä ulkopuolelta haastetaan toistuvasti toimintamme ja yritetään nujertaa meidät. Siitä kertoo jo huolestuttavan alhainen kokonaisjärjestäytymisaste; alle 60 %. Ay-liikettä pidetään ei-liikkeenä ja kaiken uudistuksen jarruna. Ellei se onnistu kääntämään laskusuuntaa uuteen nousuun ja saamaan uusia ihmisiä mukaan toimintaan, alle kymmenessä vuodessa moni liitto joutuu lyömään hanskat tiskiin.

Suomen jääkiekkojoukkue teki MM-kisoissa valtaisan yllätyksen ja nappasi kultaa, mihin suomalaiset eivät uskoneet, muista maista puhumattakaan. Tuntematon joukkue nousi tyhjästä, ilman ”parhaimpia” pelaajia NHL-kaukaloista, ja näytti taitonsa.

Valmentaja Jukka Jalonen onnistui luomaan uskomattoman joukkuehengen ja itseluottamuksen. Yhteispelillä hän sai jokaisen pelaajan ylittämään parhaan suorituksensa. Myös joukkueen sympaattisella kapteenilla Marko ”Mörkö” Anttilalla oli suuri merkitys. Jere Sallinen kertoi, että ”kentällä tuli sellainen tunne, että kaverit halusivat minunkin onnistuvan”. Joukkue näytti, että paras pelaaja ei välttämättä ole se tunnetuin nimi, joka sooloilee kentällä. Paras pelaaja on ehkä tuntematon pelaaja, joka antaa kaikkensa kaverille ja koko joukkueelle. Sitä on oikea yhteishenki.

Joukkuehenkeä ei nosta se, että haukutaan tai kampitetaan muita. Eikä se, että tavoitellaan vain itselle jotakin. Joukkueen pitää kannustaa toisiaan ja näyttää ulospäinkin, että tämä tiimi pystyy mihin vaan! Kun mietit itseäsi tai ympärilläsi olevia ihmisiä, täyttyvätkö hyvän joukkueen edellytykset? Onnistutko kannustamaan kavereita näyttämään parhaat taitonsa? Onko sinun tai yhdistyksesi toiminta sellaista, että se houkuttaa uusia jäseniä mukaan? Onko se sellaista joukkuehenkeä, jossa kaikista tulee voittajia? Vai onko se vain itsekkäiden ihmisten sooloilua, joka ei auta yhdistystä eikä liittoa menestymään?

Kutsunkin kaikki mukaan miettimään miten yhdessä valmennamme Jytystä seuraavan kauden voittajajoukkueen, niin houkuttelevan ja menestyvän, että kaikki tahtovat tulla mukaan toimintaamme!

Aurinkoista kesää!

Jaa artikkeli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.