Suomalaiset ovat jo toista vuotta peräkkäin maailman onnellisinta kansaa – ainakin, mikäli YK:n laatimaa onnellisuusraporttia on uskominen. Onnellisuutta mitatessa kyselytutkimuksen painopisteenä ovat vuodesta 2012 saakka olleet bruttokansantuote, vapaus, tasa-arvo, luottamus ja sosiaaliturva.
Onnellisuuden määritelmiä on monenlaisia. Osalle se on tyytyväisyyttä siihen, mitä hänellä on. Osalle se on sitä, että on riittävästi rahaa peruselämään, vapautta, terveyttä, ystäviä, tunnetta omasta tärkeydestä, kuulumisesta johonkin. Korona-ahdistus on peittänyt maailman alleen, ja nämä onnellisuuden peruselementit ovat olleet uhattuina.
Kun maailma ympärillämme on täynnä epävarmuutta, nousevat entistä vahvempina ja tärkeämpinä esille arjen perusasiat. Samaan aikaan ovat nousseet esille arjen hetkistä nauttiminen ja uudenlainen yhteisöllisyys, auttamisen kulttuuri.
Hyggeily, tuttavallisemmin löhöily, soveltuu erinomaisesti kesälomaan.
Mikäli aikaa vietetään tärkeiden ja läheisten ihmisten kanssa, on kokemus päivästä onnellisempi. Auttaminen lisää onnellisuutta, ja se on saanut arjessa uusia muotoja korona-aikana, kun naapurissa asuville ikäihmisille on käyty kaupassa, kaukana asuville sukulaisille soiteltu ja yhteyttä ystäviin on pidetty uusia digitaalisia keinoja hyödyntäen. Tämä kaikki lisää yhteisöllisyyttä, ja yhteisöllisyys tunnetusti lisää onnellisuutta.
Hyggeily, tuo tanskalainen onnellisuustrendi, rantautui Suomeen muutama vuosi sitten. Ei ole sattumaa, että onnellisuutta, hyvää oloa ja kiireettömyyttä korostavat ilmiöt ovat pinnalla juuri silloin, kun elämässä ja työelämässä paineet kasvavat.
Vapaapäiviä ei tarvitse suorittaa. Hyggeily, tuttavallisemmin löhöily, soveltuu erinomaisesti kesälomaan. Laatuaikaa on se, mikä tekee onnelliseksi. Onni löytyy arjesta, kokeile vaikka itse. Itselleni onnea on jäätelötötterö neljävuotiaan tyttäreni kanssa ja paljaat varpaat kesäisellä nurmikolla.
Onnellista kesää!
