Viitisen vuotta sitten huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa Rovaniemen Sotilaskotiyhdistys kutsui väkeä vapaaehtoisikseen ja tutustumaan toimintaansa. Pyysin ystävättäreni mukaan tilaisuuteen, ja sen päätteeksi huomasimme innostuneemme, Kaisu Huhtalo muistelee.
Molemmat tekivät päätöksen lähteä sisartoimintaan.
Taustalla saattoi vähän vaikuttaa perheenkin perintö.
– Muistan vuosikymmenien takaa äitini sanoneen lähtevänsä viemään lämmintä mehua armeijan poikien sairastupaan. Se vaikutti minusta tärkeältä, kiinnostavalta ja sydämelliseltä tehtävältä.
Nykyään varusmiesten ja -naisten hyväksi toimitaan vapaaehtoisina itselle sopivalla tavalla ja tahdilla sekä työn että muiden harrastusten ohella.
– Joustavuus on minulle ykkösasia. Palvelen sisarena kerran kuussa, sillä kaupunginvaltuutetun ja -hallituksen varajäsenen tehtävät ovat viime aikoina lohkaisseet vapaa-ajastani aikamoisen siivun.
– Toivottavasti tulevaisuudessa on toisin, sillä pidän oikeasti tästä harrastuksesta.
Työkseen hallintosihteeri naputtelee tietokonetta ja käsittelee papereita. Sotilaskodissa tehtävät ovat aivan erilaisia, kuten munkkien sokerointia, tiskausta ja kassapalvelua. Joskus hän on lähtenyt maastoon, varusmiesten ja -naisten luo, myymään tuoreita leipomuksia liikkuvalla sotilaskodin autolla.
– Sisaret palvelevat hymyillen ja sydämellä, mutta kyllä myös varushenkilöt ovat valtavan reippaita ja kohteliaita. He tervehtivät ja kiittävät sekä välillä myös kertovat avoimesti kuulumisistaan.
Sotilaskodissa vallitsee lämmin, joskus ihan rakkaudellinenkin tunnelma, kun nuoret pääsevät siellä tapaamaan tyttö- ja poikaystäviään.
– Ensi kesänä sisaret on kutsuttu myymään sotilaskodin munkkeja Rovaniemellä pidettävään suurtapahtumaan, Jukolan Viestiin.
Vastapaistetun, sokerisen herkun suosio ei näytä hiipumisen merkkejä.
