Hyvänen aika! Tilan isännän ajamasta paalaimesta nousi savukiehkuroita.
Maatalouslomittaja Antti Juhala nappasi karjakeittiöstä nestesammuttimen ja sai tukahdutettua palonalun. Tilanteessa oli onni matkassa, sillä Juhala harrastaa vapaapalokuntaa.
– Oikea toimintatapa tulee selkärangasta automaattisesti.
Oikea toimintatapa tulee selkärangasta automaattisesti.
Vehmaan kunnassa työskentelevä Juhala liittyi palokuntanuoriin kymmenvuotiaana äitinsä ehdotuksesta. Alun perin hän lähti vain kokeilemaan harrastusta, mutta ”sitten se vain jotenkin vei mukanaan”.
Palokuntaharrastuksessa Juhalaan vetoaa mahdollisuus tehdä hyvää.
– Olen saanut hyviä kansalaisoppeja. Jos satun onnettomuuspaikalle, minulla on paremmat tiedot ja taidot kuin jos olisin käynyt pelkän ensiapukurssin.
Turun vapaapalokuntaan kuuluva Juhala on käynyt kurssit muun muassa savusukelluksesta, öljyvahinkojen torjunnasta ja tieliikennepelastamisesta.
Palokuntalaiset pitävät taitojaan yllä viikoittaisissa harjoituksissa. Juhala myös jakaa osaamistaan eteenpäin kouluttamalla nuoria kesäleireillä.
Hälytysosastoon jytyläinen on kuulunut vuodesta 2006. Hän säntää keikalle, jos on vapaalla tai lomalla.
Tyypillisin tehtävä on rakennus- tai maastopalon sammutus. Mieleen jäävät erityisesti isot tulipalot, joissa tuhoutuu perheen koko omaisuus.
– Ne pysäyttävät miettimään, että entä jos tuo sattuu omalle kohdalle.
Isot tulipalot pysäyttävät miettimään, että entä jos tuo sattuu omalle kohdalle.
Turun vapaapalokunnassa on Juhalan mukaan erittäin hyvä yhteishenki. Hän pohtiikin, että harrastus edellyttää sosiaalisuutta ja rentoa asennetta.
Rautaista kuntoa tarvitaan lähinnä savusukeltajana – perustehtäviin riittää Juhalan mukaan hyvä peruskunto. Itse hän hoitaa lihaskuntoaan työnteolla ja kestävyyskuntoaan lenkkeilemällä koiran kanssa.
Vaikka palokuntalaisella on hälytyksen tullessa aina tulipalokiire, harjoituksissa meininki on Juhalan mielestä leppoisa.
– Itse olen ainakin oikein hyvin pystynyt rentoutumaan ja irtaantumaan työasioista.
