– Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on intohimoni. Maailmaan pystyy vaikuttamaan ja uskon, että tässä työssäni pystyn niin tekemään, kertoo STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja, sosionomiopiskelija Saana Simonen.
Puheenjohtajan pesti on alkanut vuoden alusta. Toimenkuvaan kuuluu paikka toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n hallituksessa ja erilaisissa työryhmissä.
– Pidän työssäni nuorten puolta ja tuon nuorten kannan esiin.
Hän näkee työssään mahdollisuuden vaikuttamiseen, sillä STTK on tärkeä yhteiskunnallinen toimija. STTK-Opiskelijoiden puheenjohtajana Simonen saa esimerkiksi blogilleen koko STTK:laisen yleisön.
– Haluan vaikuttaa nuorten työelämään ja varmistaa, ettei työllisyyskeskusteluissa unohdeta tulevien sukupolvien näkökulmaa, Simonen kertoo.
Kesällä hän oli haastateltavana Radio Ylen Ykkösaamussa siitä, miten pääministeri Antti Rinteen (sd) hallituksen tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta voitaisiin saavuttaa. Mukana olivat myös Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen sekä työ- ja elinkeinoministeriön tutkimusjohtaja Heikki Räisänen.
– Pääsin aika korkean tason seuraan, Simonen kertoo innostuneena.
Nuoria voisi kohdella tasa-arvoisesti
Ay-liike ponnistelee saadakseen nuoria toimintaan mukaan. Valtioneuvoston Palkansaajien järjestäytyminen -julkaisussa vuodelta 2017 kerrotaan, että alle 30-vuotiaita olisi 11 prosenttia kaikista ay-liikkeen jäsenistä. Samalla julkaisussa tähdennetään, että tilasto jäsenten ikärakenteesta ei ole kovin edustava, koska useimmat liitot ilmoittavat jäsentietonsa yhdessä köntässä.
Simonen uskoo ammattiliittojen toiminnan kiinnostavan nuoria, jos liitoilla olisi tarjota mielekkäitä oppimisen ja onnistumisen paikkoja. Nuorta voisi kiinnostaa työ vaikkapa somesisällön tuottajana.
– Ay-liikkeessä ei välttämättä ole näkyvästi nuoria eli nuorille samaistuttavia ihmisiä, jolloin sen toiminta voi tuntua kaukaiselta. Parhaiten viesti nuorille menee perille, jos viestijöinä ovat toiset nuoret, Simonen uskoo.
Hän haluaisi muuttaa nuoriin suhtautumista ja mieluummin puhua pikemminkin eri sukupolvista eikä niinkään nuorista erillisenä ryhmänä tai vastakohtana ”vanhoille”.
– Nuoren pitäisi olla organisaatioissa täysivaltainen jäsen. Voihan olla, ettei nuori ole automaattisesti kiinnostunut pelkästään edustamaan omaa sukupolveaan, vaan aivan muista asioista.
Äänen saa kuuluviin montaa kautta
Media antaa monesti ay-liikkeestä kuvan hankalana toimijana. Simosen mukaan nuoret kokevat nykyisen ay-liikkeen olevan vanhakantainen, joka sanoo uudistuksille vankan ei:n.
– Ymmärrän, että ay-liike tekee toisinaan niin, sillä sen on pidettävä jäsentensä puolta.
Nuorten matalaa järjestäytymisastetta selittää myös kilpailu vapaa-ajasta. Ay-liike kilpailee huomiosta lukuisten harrastusten ja erilaisten järjestöjen kanssa. Aktiiviset ja vaikuttamishaluiset nuoret saavat äänensä kuuluviin myös poliittisten liikkeiden ja kansalaisaloitteiden kautta, eivät vain ay-liikkeen kautta.
– Esimerkiksi ilmastoliike on sellainen, jossa nuoret ovat aktiivisia.
Myöskään pitkäaikainen sitoutuminen ei puheenjohtajan mukaan houkuta alle 30-vuotiaita.
Yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille
Erityisesti opiskelijoiden mielenterveyden edistäminen on Simoselle tärkeä aihe. Opintojen aikana olisi puheenjohtajan mukaan tärkeää opiskella elämänhallinnan taitoja, jotka tukisivat pärjäämistä myös työelämässä.
Tärkeää olisi taata jokaiselle yhdenvertainen mahdollisuus koulutukseen. Suomalainen maksuton koulusysteemi ei Simosen mukaan sinällään takaa kaikille sitä koulutusta, johon opiskelijalla olisi rahkeita.
– Koulutustaso periytyy todella vahvasti. Lääkäreiden lapsista tulee edelleen lääkäreitä, opettajien lapsista opettajia ja duunarien lapsista duunareita.
”Annan hyvän kiertää”
Simonen on alkuperäiseltä ammatiltaan rakennusmaalari. Kipinä kouluttautua sosiaalialalle tuli, kun hän sai lapsen ja vietti tämän kanssa paljon aikaa kotona.
– Saimme yhteiskunnalta paljon apua. Päätin antaa hyvän kiertää. Haluan olla tekemässä parempaa yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa kaikilla olisi hyvät mahdollisuudet elää.
Sosionomiopintoihin kuuluvan työharjoittelun Simonen teki Vailla vakinaista asuntoa VVA -yhdistyksessä.
– Työharjoittelu sosiaaliohjaajana sykähdytti. VVA:sta on tullut iso toimija, ja se on saanut julkisuutta. Olen tosi iloinen, että minulla on nyt kokemusta sote-maailmasta ja tiedän sen ongelmista, kuten väkivallan uhasta.
STTK-Opiskelijoiden puheenjohtajuus on kaksivuotinen pesti. Toinen vuosi on optiovuosi, jonka puheenjohtaja voi jättää käyttämättä niin halutessaan. Simonen haluaa käyttää optiovuotensa, vaikka samaan aikaan hänen pitäisi myös valmistua sosionomiksi Laurea-ammattikorkeakoulusta.
– Valmistumisen jälkeen suuntaan työnhakuun. Koen, että työmahdollisuuksia on paljon myös järjestöelämän ulkopuolella.
