Journalistien ja muiden viestintätyöntekijöiden ammattiliittoon kuuluu noin 14 000 jäsentä, joista enemmistö (58 prosenttia) on naisia. SJL vaihtoi entisen miehisen nimensä – Suomen Sanomalehtimiesten Liitto – jo vuonna 1992, mutta kaikkien yrjöjen, rainereiden, onnien, anteroiden ja pekkojen jälkeen Hanne Aho on ensimmäinen nainen 98-vuotiaan Journalistiliiton johdossa.
– Työskentelin graafikkona Suomen Kuvalehdessä enkä ollut erityinen ay-aktiivinen jäsen. Minut pyydettiin SJL:n Tampereen-liittokokouksen puheenjohtajaksi 2006.
– Sujuvan kokouksen johtajan maineeni, jonka olin hankkinut Sipoon kunnallispolitiikassa, oli kai kiirinyt silloisen pääsihteerin korviin. Sillä tiellä olen edelleen, sanoo vuodesta 2015 SJL:n puheenjohtajana toiminut Aho.
Kuka huutaa kovimmin
Kysymykseen liittolehtien merkityksestä Hanne Aho hakee vastauksen vähän kauempaa, yleisestä keskusteluilmapiiristä viestimissä.
– Mediassa – niin perinteisessä kuin somessakaan – ei ole pula keskustelunaiheista, jos keskusteluksi katsotaan mielipide vaikka jonkin hameen pituudesta. Ja voittajaksi selviää se, joka huutaa kovimmin, Aho sanoo.
Huutokilpailun tilalle hän kaipaa enemmän pohdittua tietoa, jota syntyy vain uteliaiden, ahkerien ja palkattujen toimitustyöläisten ammattimaisen työn tuloksena. Tutkijat ja yritykset tuottavat kyllä informaatiota, mutta jonkun on se testattava ja kansantajuistettava.
– Journalistien tehtävä on tuottaa meille ymmärrettävää tietoa ja järkeviä keskustelunaiheita aamukahvipöytään, lehtien palstoille, sähköiseen mediaan ja nettiin. Ja liittolehdet ovat työelämän parhaat asiantuntijat tuottamaan oman alansa keskustelunaiheita.
– Kuka huutaa lujimmin -kilpailu ja vihapuhe vievät vain lukijoiden luottamusta. Media menettää mainettaan ilman laadukasta journalistista työtä, jossa asioita puntaroidaan monelta kantilta, toteaa Aho.
Vihreä Lanka katkesi
Miten liittolehdet ja aikakauslehdet yleensä selviävät Postin tappiin korottamista jakelukustannuksista, kun ammattiliittojen jäsenmäärät ovat laskevalla uralla? Onko paperilehdelle vaihtoehtoa?
Hanne Ahon mielestä korkeat postimaksut painokulujen päälle ovat yksi este hyvän journalismin toteuttamisessa koko aikakauslehtikentässä. Ammattijärjestöjen lehtiä on lopetettu viime vuosina, osa suoraan ja osa vain verkossa toimiviksi ”viestintäkanaviksi”.
– Verkkolehti on parempi vaihtoehto kuin pelkkä järjestön verkkoviestintä. Journalistinen työ tuo aina keskusteluun lisänäkemyksiä. Ja verkon laatujournalismi on saanut uusia kannattajia, mikä näkyy vaikka Helsingin Sanomien digitilausten kasvuna, Aho sanoo.
Yksi uusi ruumis tulee liittolehtien naapuripalstalta: puoluelehti Vihreä Lanka lopettaa toimintansa 2019 loppuun mennessä. Vihreiden mukaan puolue siirtää lehteen käytetyt varat, 450 000 euroa, verkkoviestintään ja sosiaaliseen mediaan. Hanne Aho pitää lehden lakkautusta tappiona yhteiskunnalliselle keskustelukulttuurille, joka on yksi kansanvallan perustoista.
– Vihreät saa varmasti näkyvyyttä lisää somessa ja netissä, jos panostuksia kasvatetaan. Mutta toimitettu oma lehti on kuitenkin analyyttisin, informatiivisin ja toki myös kriittisin puolueen tai ammattiliiton rakentaja, pohtii Aho.
Hän ei suostu nimeämään, mitä ay-lehtiä tai muitakaan lehtiä hän lukee. Aiheen mukaan kootut lehtikatsaukset tuodaan hänen pöydälleen, minkä lisäksi hän lukee paljon kaikkia lehtiä.
Vapaa-aikanaan hänellä on yksi lehtiharrastus yli muiden: puutarhalehdet. Hän ymmärtää kiinalaista sananlaskua, jonka mukaan elämässä tärkeintä on puutarhanhoito – eikä sekään ole kovin tärkeää.
– Minulle tulee kotiin neljä tai viisi puutarhalehteä. Koskaan ei ole liian suuri vaiva siirtää, jakaa ja täydentää kasvistoja sekä tarkastaa, ettei perennapenkki ole päässyt röyhähtämään.
– Ja talven aikana voi aina suunnitella seuraavan kasvukauden istutuksia, Hanne Aho neuvoo.
Suutarin lapsilla on kengät
Hanne Aho on paitsi ammattiliiton puheenjohtaja myös SJL:n lehden Journalistin kustantaja. Miten on tilanne omassa lehdessä, onko Journalisti toimitustyön periaatteiden mukaan tuotettu julkaisu vai liittojohdon käsikassara?
– Kyllä me liiton puolella pyrimme antamaan mahdollisuuden lehdelle tuottaa laadukasta journalismia, sanoo Hanne Aho.
Asiaan on helppo hankkia toinenkin mielipide. SJL:n toimiston puheenjohtajan kulmauksesta kauimpana istuu Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson. Onko Journalistissa mahdollista tehdä laatujournalismia, joka on riippumaton liiton johdon näkemyksistä? Onko suutarin lapsella kengät?
– Kun hain tänne töihin 2018, minulle vakuutettiin työpaikkahaastattelussa, että meillä on lehdessä mahdollisuus tehdä laatujournalismia, joka ei riipu kustantajan mielijohteista. Ajattelin, että hyvä juttu, toivottavasti se myös pitää paikkansa.
Reilun vuoden työn jälkeen Pettersson kertoo olevansa myönteisesti yllättynyt. Korkeintaan herkissä aiheissa hän on kysynyt lakiosaston mielipidettä kunnianloukkauksen rajasta.
– Liiton aktiiveista koostuva toimitusneuvostokin vain seuraa budjettia ja toimintasuunnitelmaa sekä antaa palautetta eikä puutu sisältöön millään tavoin, Maria Pettersson toteaa.
